Kang Kung, Vesipinaatti ja fermentoitu katkaraputahna

Kuvan omistaa Chilifoorumin viherpeukalo, nimimerkki Bluesman. Kiitokset käyttöoikeudesta hänelle!

Kuvan omistaa Chilifoorumin viherpeukalo, nimimerkki Bluesman. Kiitokset käyttöoikeudesta hänelle!

Vesipinaattina ja päivänsinenä (engl. Morning Glory) tunnettu kaakkois-aasian vihannes, tunnetaan myös mm. nimillä kangkung, kang kong ja phak bung. Suomenkielisenä käyttäisin nimenomaan vesipinaattia koska tuo päivänsini viittaa aivan eri kasviin, joka lienee myrkyllinenkin. Sekaannus johtunee siitä että näiden kukat muistuttavat toisiaan.

Kasvi on kotiseuduillaan erittäin voimakaskasvuinen, jopa ongelmaksi asti. Tämän vuoksi sen viljelystä on paikoin suunniteltu jopa nälänhädän selättäjää. Omassa kasvihuoneessa en saanut viime kesänä mitään päätähuimaavaa kasvua aikaan mutta ihan mukavia pensaita kuitenkin. Lämpöä, vettä ja reippaasti lannoitusta niin parissa ämpärissä kasvattaa koko kesän tarpeisiin rapsakkaa, hyvin miedon makuista kasvista wokkiruokien höysteeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ipomoea_aquatica

Kangkung Goreng

on ilmeisesti aika perusresepti vesipinaatille monessa kaakkoisaasian maassa. Tämä nimenomainen resepti on malesiasta mutta lähes identtisiä tuotoksia on thairuokaakin käsittelevissä kirjoissa ja verkkosivuilla.

Fermentoitu katkaraputahna – trassi

Välttämätön ainesosa tässä on myös kaikkein omintakeisin ja haastavin ns. länsimaiseen makuun tottuneille. Tätä voimakasta, ensi alkuun luotaantyöntävää ainesta ei juuri tapaa edes meikäläisissä thairavintoloissa, mutta suosittelen kyllä rohkaisemaan mielensä ja kokeilemaan.

kapi

trassi tunnetaan myös mm. nimillä kapi, belacan ja mam ruoc

Trassi on siis katkaraputöhnää joka valmistetaan kuivaamalla suolattuja katkarapuja tropiikin lämmössä viikkotolkulla. Välillä suola-rapuseos ajetaan myllyn läpi hienommaksi ja hommaa jatketaan kunnes lopputuloksena on tummanharmaa tasainen voimakkaasti haiseva massa. Noin niinkuin karkeasti kuvailtuna. Tarkemmin ottaen prosessi on fermentoimista, eli hapatusta. Ravut eivät siis mätäne tai pilaannu syömäkelvottomiksi vaikka meikäläisen nenä alkuun muuta väittäisikin. Tässä on kyse ihan samasta asiasta kuin voimakkaissa juustoissa tai hapansilakoissa, opitusta mausta. Ruuanlaitossa käytettynä trassi antaa erittäin miellyttävän täyteläisen maun, mutta vaatii toki totuttelua. Ja voi sen reseptistä poiskin jättää ja käyttää vaikka kiinalaista osterikastiketta tai vain suolaa tilalle sopivan määrän, lopputulos on ihan erilainen mutta hyvä silti. Reseptissä on myös kuivattuja katkarapuja, jotka ovat erittäin suolaisia ja tuoksahtavat akvaariokalanruualta. Niitäkin kannattaa kokeilla mikäli mieli on avoin ja sattuu etnokaupasta löytymään. Voi jättää poiskin ja käyttää tilalla vaikka ihan normaaleja tuoreita rapuja.

250g / oikein reilu nippu vesipinaattia. Tämä menee paistaessa pieneksi, eli saa olla paljon.
1 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
11 grams garlic (2 cloves) peeled and trimmed
pari tulista chiliä
1 rkl kuivattuja katkarapuja, liotetaan kiehuvan kuumassa vedessä 10 minuuttia ennen käyttöä
vajaa rkl edellämainittua katkaraputöhnää
tl palmusokeria
2rkl öljyä paistamiseen

Vesipinaatit pestään ja pätkitään sopiviksi, ehkä noin 5 sentin pätkiksi. Kaikista muista aineksista poislukien sokeri hierotaan kivimorttelissa tai tehosekoittimessa karkea tahna. Mikäli haluaa hieman lisää raikkautta makuun, voi pienen pätkän inkivääriä jauhaa myös sekaan.

Wokki kuumaksi, maustetahnaa paistellaan öljyssä minuutti-pari koko ajan sekoitellen ja lopuksi sekaan vesipinaatti, sokeri ja pieni liraus vettä, sen verran ettei pala pohjaan. Annetaan hautua minuutti, kannenkin voi laittaa siksi aikaa päälle.

Sekoitellaan vielä huolella ja tarjotaan riisin kera. Nenäänsä nyrpistelevät jääkööt nälkäisiksi.

 

Teknistä häiriötä

Havaitsin tuossa hetki sitten että WordPress -blogialustan päivitys oli rikkonut sivun ulkoasun. Pientä säätöä vaati mutta nyt pitäisi kaiken olla melkein kuten pitääkin, jotkut kuvat ovat vielä vähän sinne päin…

Suunnitteilla on jonkunsortin ulkoasupäivitys lähiaikoina kuitenkin!

Mainittakoon vielä että juhannusta varten on neljän kilon pihvikarjan rintapala sulamassa savustusta varten ja sahtikin alkaa olla parhaimmillaan…

Pizzaa pestolla, pestoa pizzassa

pizza

Mukavaa vaihtelua pizzan tomaattikastikkeeseen tuo villiyrteistä tehosekoittimella surautettu pikapesto. Kaikki kauden yrtit sopivat, esimerkiksi nokkonen & vuohenputki terästettynä voikukan lehdillä antaa mukavan säväyksen. Pestolla voi korvata tomaattikastikkeen kokonaan ja käyttää lisämehevyyttä tuomaan muutaman viipaleen tuoretta tomaattia. Yhdistelmä sopinee millaiseen pizzaan hyvänsä mutta minusta pesto tulee parhaiten oikeuksiinsa kun käyttää suhteellisen niukasti muita täytteitä. Muutama ilmakuivatun kinkun viipale ja juusto saattaa olla jo ihan riittävästi. Tällä kertaa kuitenkin oli kaapissa vielä lämminsavustetun karitsanpaistin tähteet joten nekin hyödynnettiin nyt pizzan täytteenä.

Peston ”resepti” on seuraava:

pari kourallista (villi)yrttejä:

  • nokkosta
  • vuohenputkea
  • voikukan lehtiä ja vaikka kukkiakin
  • perinteisempiä yrttejä maun mukaan, eli basilikat ja persiljat käyvät kaikki oikein mainiosti

loraus extra virgin -oliiviöljyä, sen verran että em. yrteistä saa tehosekoittimella paksun tahnan aikaiseksi. Ja suolaa maun mukaan. Valkosipulit, pippurit ja muut lisukkeet eivät tee pahaa mutteivät ole välttämättömiäkään. Tässä saa ja pitää käyttää sitä kuuluisaa mielikuvitusta.

Siinäpä se. Rapean ja ohuen pohjan salaisuus on tälläkin kertaa sama: taikinaa pitää vaivata vähintään vartti käsin tai 5 minuuttia koneella, muuten ei tule sitkoa vaan jonkinlainen epämääräinen piirakkapohja. Muuten taikinan ainekset ovat ihan peruskauraa, eli vehnäjauho, vesi, suola, hiiva ja loraus öljyä. Näppituntumalla niin että taikina on löysä mutta vaivaamisen myötä lakkaa takertumasta käsiin ja kulhon reunoihin.

Ja uuni sitten kuumaksi, 250 astetta on melkein riittävä jo mutta ei haittaa vaikka olisi kuumempikin. Leivinuuniin saa laittaa vaikka heti kun hiillos on vedetty syrjään, 350+ astettakin on hyvä jos on tarkkana seuraamassa tilannetta.

 

Sikamaisen hyvä keittokirja

Possukirja

Sikateemalla jatketaan… Aiemminkin kehumastani Bookdepository -verkkokirjakaupasta osui käsiini tällä kertaa erittäin mainion oloinen teemakirja: Charcuterie and French Pork Cookery.

Kuten nimi kertoo, kirja keskittyy jaloon ystäväämme sikaan ja sen tarjoamiin gastronomisiin elämyksiin ranskalaisittain. Opus on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1966, joten lukuisista uusintapainoksistakin voi jo päätellä jotain kirjan laadusta. Ja kun hinta kotiinkannettuna on alle 14 euroa, oli kyseessä melkeinpä pakko-ostos.

Vaikka valtaosa kirjasta käsitteleekin possun eri osien jalostamista ruokapöytään, on mukana myös lyhyitä esittelyjä yrteistä, mausteista ja ruuanlaitossa käytetyistä välineistä sekä oikein mainio osuus ranskalaisen keittiön peruskastikkeista. Reseptit vinkkeineen löytyy niin kylmiin kuin lämpimiinkin kastikkeisiin, ihan perus demi-glace liemen keittämisestä lähtien.

Possureseptit on jaettu mielenkiintoisiin osa-alueisiin ja isossa osassa on kirjan nimessäkin oleva charcuterie, joka suomentuu lähinnä leikkeleeksi. Tämä sisältää niin pateet, terriinit, makkarat kuin suolatut ja ilmakuivatut kinkutkin. Esimerkiksi patee- ja terriinireseptejä on kymmenittäin ja asiaa selitetään juurta jaksain mutta silti mielenkiintoisesti ja helppolukuisesti esitettynä. Makkararesepteissä on kosolti sekä kypsennettäviä että ilmakuivattavia herkkuja. Ruuat ovat pääsääntöisesti maalaishenkisiä, ei niinkään trendikkäitä michelin-gourmetpiiperryksiä vaan sitä perinteisempää ranskalaista keittiötä.

Kiinnostavimmat osuudet löytyvät kirjan loppupuolelta kun siirrytään kappaleisiin ”extremities”, ”the insides” ja ”the fat of the pig”. Näitä ruhon osia kun ei länsimaissa oikein enää käytä kuin teolliset makkaratehtaat. Ko. kappaleissa käydään läpi kutakuinkin kaikki mitä possusta lihasten jälkeen löytyy. Päät, kaikki mahdolliset sisäelimet, sorkat, korvat ja saparot. Eli kokonaisvaltaista nose-to-tail -kokkausta parhaimmillaan. Eläimen käyttö mahdollisimman tarkkaan onkin juuri sitä usein peräänkuulutettua tuotantoeläimen kunnioittamista.

Summa summarum: mikäli aihe vähänkään kiinnostaa, ostoksille mars.

Myllärinhommissa, ruokaa possuille

mylly
Possut ovat tunnetusti ahneita syömään ja koska tarkoitus onkin kasvattaa paksuja possuja, pitää evästä olla valmiina reippaasti. Aivan alkuun syötämme pari säkkiä kaupallista kasvatusrehua jotta kasvu lähtee hyvin ja tasapainoisesti käyntiin, mutta jatkossa ruokavalion perustana on ohra. Lisäksi lisää rasvaisuutta tuomaan tarjoamme myös kauraa. Ja koska sian ruuansulatus on samankaltainen kuin ihmisellä, pitää jyvät saada ensin jauhoksi. Valmista ohrajauhoakin tietysti saisi, mutta jyvinä ostettuna hinta on huomattavasti edullisempi ja kun blogistin periaatteisiin kuuluu kaiken tekeminen mahdollisimman pitkälti itse ja perusteista lähtien, oli selvää että käyttöön hankittiin vanha Junkkari -jauhomylly.

Myllyä jouduttiinkin virittelemään aika tovi ennen kuin lähti toimimaan halutulla tavalla. Voimanlähteenä olevaan sähkömoottoriin asennettiin isompi siivapyörä jotta myllyn kierrokset saatiin nostettua tarpeeksi suureksi, noin 3500 kierrokseen minuutissa. Myös voimavirtapistokkeen takana olevia sulakkeita vaihdeltiin kunnes löytyi riittävä tehonkesto. Esivalmisteluihin meni vuorokausi ja runsaasti talkoojuomaa, mutta lopulta 400 kiloa ohraa ja kauraa jauhaantui aika nopeasti. Uutena kokemuksena oli oikein mielenkiintoista toimia hetken aikaa myllärinä. Seuraavaksi voisikin katsella sopivaa kulmavaihdetta jostain jotta saisi myllyn toimimaan myös traktorivoimin…

Nähtäväksi siis jää miten pitkälle nyt jauhetut ohrat riittävät. Maistuvuus ei ainakaan ihan alkuun ole samaa luokkaa kuin kaupan rehulla, mutta eiköhän ne tuohon pikkuhiljaa totu. Ohra lisättynä laitumelta tongituilla madoilla ja kasvien juurilla on paljon mukavampi ruoka kotipossulle kuin ties mitä lisukkeita sisältävä maksimaaliseen kasvuun suunniteltu kasvatusrehu.

Videossa näytillä komeita suomalaisia miehiä parhaimmillaan. Pahoittelen pystykuvaformaattia.

 


Kuusenkerkkägraavattua lohta

graavikerkkä

Kasvatettu kirjolohi ja sen serkku, norjalainen kassilohi ovat tunnetusti kalalammikoiden ja pussikalafarmien broilereita eivätkä varsinaisia jalokaloja vaikka lohien sukuun kuuluvatkin. Kasvatusolot teollisine rehuineen tekevät näiden rasvasta joskus vähän tympeän oloista eikä itse prosessikaan gastronomin mieltä ylennä. Mutta graavaamalla tai kylmäsavustamalla molemmista saa kyllä oikein maukasta, ellei peräti herkullista syötävää. Tällä kertaa kustomoin norjalaisen kassilohen nykyään niin trendikkäällä villiruokamenetelmällä, eli hain lisämakua kuusenkerkistä. Kuusenkerkät ovat muuten varsin monipuolisia ja maultaan erinomaisia luonnonantimia moneen paikkaan. Sekä makeiden että suolaisten ruokien höysteeksi käyvä kuusenkerkkäsiirappi taitaa olla tunnetuin jaloste tästä kevään herkusta.

Keräsin oikein reilun kourallisen kerkkiä, huuhtelin ja silppusin hyvin karkeasti muutamalla veitsen liikkeellä ja levittelin merisuolan kanssa lohifileen päälle. Sitten jääkaappiin noin vuorokaudeksi, viipaleiksi ja leivän päällä tai uusien perunoiden kera ääntä kohti. Kuusenkerkistä tulee kalaan vieno metsän tuoksu ja aavistuksen pihkainen aromi, suosittelen kokeilemaan! Maku ja tuoksu ei valmiissa tuotteessa ole ollenkaan päällekäypä vaan hyvin hienovarainen. Makutestien perusteella kerkkiä olisi voinut silputa vielä hienommaksikin tuomaan voimakkaampaa aromia.

Kannattaa pitää muuten kiirettä, kuusenkerkän optimiaika alkaa pian olla ohi ainakin Pirkanmaalta etelään päin. Tarkempia suolamääriä en reseptiin lähde nyt arvailemaan, sillä graavausohjeita löytyy kyllä enemmän kuin tarpeeksi niin netistä, keittokirjoista kuin kaikista mahdollisista aikakauslehdistäkin. Sokeriahan pitäisi muuten myös laittaa ropsaus, mutta tällä kertaa oli viimeinen sokeripussin jämä mennyt parempaan tarkoitukseen juhannussahdin startteriksi…

Sikamaista menoa – Kesäpossut

Kesäpossut

Ministerit päiväkävelyllä

Vuosien harkinnan jälkeen pienimuotoinen kotitarvetuotantomme otti aika ison harppauksen kun possut saapuivat tontille. Esimerkiksi lampaisiin verrattuna tiedossa on huomattavasti työläämpi kesä. Naskit kun eivät pärjää laitumella ruohoa napsien vaan vaativat kärsät ojossa pari kertaa päivässä apetta, loppukesästä jo ämpärikaupalla jokaisella ruokinnalla. Mutta nyt ajatukseen on totuteltu pitkään ja katsotaan miten tässä käy. Ainakaan ei tarvitse suunnitella lomamatkoja tänä vuonna, ilman possuvahtia ei edes yhden yön reissuja.  Mikä on toisaalta ihan mukavaa, minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään tarvetta käydä lomalla oman tontin rajojen ulkopuolella kuin kääntymässä.

Sika on äärimmäisen utelias eläin. Kun aitaukseen tuodaan uusi esine, vaikkapa vedellä täytetty emalivati, se tutkitaan ja haistellaan tarkkaan. Sitten työnnetään kärsä veteen ja puhalletaan ilmakuplia. Ehkä jopa maistetaan vettä ennen kuin kipataan vati ympäri ja ihastellaan kun juuri tongittu multakasa muuttuu mutalammikoksi. Johon sitten pötkähdetään kierimään ja röhkitään samalla nautinnollisesti. Satunnaisen kulkijan silmään kaaokselta ja kurapellolta näyttävä aitaus onkin tarkemmin katsottuna järjestyksessä, sikamaisessa järjestyksessä. Käymäläalue on syrjässä makuu- ja ruokailupaikoista, rypemispaikka on siellä mihin possut sen haluavat (eikä suinkaan siinä mihin sen on ihminen ajatellut järjestää) ja maaperä on käännetty ympäri juuria ja herkullisia matoja etsiessä. Ja onhan se maankääntö kärsällä ihan muuten vaan hauskaakin. Yönsä possu nukkuu sisätiloissa olkikasaan kaivautuneena. Kärpäset kun ovat ikuinen riesa ja niistä ei ole vaivaa nukkuessa kun olkien keskeltä ei näy saparoakaan.

Possuset matkalla

Syys-lokakuulla seuraa sitten ruokablogiin sitä ominta sisältöään, eli ruuanlaittoa teurastuksesta lähtien. Nähtäväksi jää, kuinka neutraalisti näiden ruuaksi muuntamiseen sitä osaa suhtautua. Vuosien kokemuksen ansiosta lampaiden osalta teurastus on jo rutiininomaista, asia on minulle selvä jo pikkukaritsasta lähtien eikä aiheuta sen kummempia tunteenpurkauksia. Toki lampaidenkin teurastusta edeltävä päivä on aina pikkuisen haikea. Sika on meikäläiselle uusi , varsin sympaattisen oloinen otus ja saattaa vaatia aktiivisempaa asennoitumista. Mikä on jälleen kerran hyvä asia, sillä mikäli lihaa syö on syytä ymmärtää mistä se ihan oikeasti tulee.

Villiä syötävää

villiäsyötävää

Kirjoitan tässä nyt ensimmäistä kertaa Vastahankaan, mutta oikein mielelläni! Sain puolitoista vuotta sitten upean mahdollisuuden lähteä aikuisopiskelemaan luonto- ja ympäristöalaa. Puolen vuoden kuluttua minusta pitäisi tulla luonnonvaratuottaja. Koulutuksen aikana olen saanut opiskella mm. villiyrtti-  sekä sienineuvojaksi. Miten paljon olenkaan sivistynyt luonnon moninaisuudesta, viljelystä, eläimistä. Ja miten paljon kunnioitukseni kaikkea tätä kohtaan on vain kasvanut, vaikka aina metsän tyttö olen ollutkin.

Villiyrteistä voisi kirjoittaa kirjan, mutta ajattelin, että listaisin muutamia omia suosikkejani ja mitä juuri nyt on saatavilla! Ihan aluksi muutama sana itse keräyksestä. Yrtit kerätään puhtaalta pölyttömältä kasvupaikalta. Maantiehen olisi hyvä olla matkaa n. 50m. Kerättävien kasvien pitää olla terveitä, puhtaita, nuoria ja vahingoittumattomia. Kerätään kuivalla säällä aamukasteen kuivuttua ilmavaan koriin. Eri yrtit on hyvä pitää toisistaan erillään. Yrttien puhdistus ja käsittely on hyvä tehdä nopeasti heti kotiin päästyä.

vuohenputki

Vuohenputki. Ärsyttävä, leviävä rikkakasvi josta et pääse millään eroon! Ei, vaan herkullinen villiyrtti, jota välillä niitetään, jotta saadaan taas uutta vuohenputkea ruokapöytään. Vuohenputkesta käytetään aluslehdet, jotka ovat parhaimmillaan toukokuussa vaaleanvihreinä ”suppusina”. Me käytämme tätä koko alkukesän, koska niinkuin mainitsin sitä voi niittää jolloin alkaa puskea uutta kasvua. Vuohenputki sopii salaatteihin, pestoihin, sämpylöihin, keittoihin, yrttisilppuun ym. Sitä kuivataan (paperipussit ovat hyvä säilytyspaikka kuivatulle) sekä pakastetaan ihan tuoreena tai ryöpättynä.

Vuohenputken tuntomerkkejä: n. 50-80 cm korkea kasvi. Kasvaa tiiviinä mattomaisena kasvustona. Lehdet  jakautuvat kolmeen osaan, joista kukin jakaantuu kolmeen lehdykkään, kukinto on kerrannainen sarja ja kukat vihertävän valkoiset. Lehtiruodissa kouru. Näköislajina karhunputki. Tarkempia tunnistusohjeita aiemmasta artikkelista.

omenankukka

Omenankukka. Kauneimpia kukkia herkkyydessään omasta mielestäni. Hyvänä kukintovuotena kerään paljon terälehtiä ja kuivatan ne. Terälehtiä voi käyttää teessä, kylvyissä, itse valmistetussa kosmetiikassa, sekä vinkkinä tuleviin valmistujaisjuhliin: kaunistuksena vesikannussa tai jääpalan sisällä. Pian nämäkin tippuvat kuin lumisade omenapuista, eli nyt täytyy pitää kiirettä jos halajat omenankukkia!

nokkonen

Terveyspommi nokkonen! Tämän tunnistavat varmasti kaikki tai ovat ainakin tunteneet polttavan pistelyn siihen koskettuaan. Miksi muuten melkein jokainen lapsi ainakin kerran elämässään pyöräilee tai kaatuu suoraan nokkospuskaan? Nokkonen taitaa olla suosikkini villiyrteistä noin ruuanlaiton kannalta. Se on herkullinen ja mielettömän terveellinen. Ohittaa terveellisyydellään pinaatit mennen tullen! Nokkonen tykkää kasvaa myös laitumien ja peltojen läheisyydessä, mutta sieltä sitä ei kannata poimia nitraattikertymien vuoksi.

Nokkostakin voi niittää välillä jolloin saadaan taas uutta satoa. Nokkosta voi säilöä kuivattamalla ja tuoreeltaan tai ryöpättynä pakastamalla. Ja tätä yrttiähän sopii laittaa vaikka mihin ruokaan Nam!

poimulehti

Miten kaunis poimulehti onkaan kun sen lehtikourussa on aamuisin nestepisara! Tämä ”hiirenhame” on myös hyvänmakuinen vaikka salaatissa tai yrttijuomissa. Sitä sanotaan erityisesti naistenyrtiksi. Sillä on hyviä ominaisuuksia mm. naisten hormoniongelmiin. Poimulehteä voi kerätä alkukesän kukkimiseen asti. Suomessa on muuten n. 25 melkein samannäköistä poimulehtilajia jotka eroavat toisistaan lehtien karvaisuudeltaan ja maultaan. Varjossa kasvaneet yksilöt ovat yleensä miedomman makuisia. Nyt on hyvä aika kerätä poimulehdet, pian ne nimittäin jo kukkivat!

ahomansikka

Ahomansikalla on erityisen kaunis lehti. Sitä esiintyy mm. ahoilla, lehtomaisissa tuoreissa metsissä, lehdoissa… Ahomansikasta voi siis käyttää muutakin kuin marjan. Ennen kukintaa voi nimittäin kerätä lehtiä, joista saa erinomaista teetä. Itse fermentoin eli hiestän mansikan lehdet ennen kuivausta. Fermentointi parantaa makua, vähentää kitkeryyttä ja päästää aromiaineet valloilleen.

fermentointi

Pikaisesti fermentointi:

Anna lehtien nahistua pari tuntia huoneenlämmössä. Pyörittele sitten kämmeniesi välissä pieniä lehtitukkuja palloksi. Lehtipalloja saa pyöritellä oikein rajusti jotta lehdet menevät hieman rikki ja pysyvät tiukkana pallona. Laita pallot puhtaaseen lasipurkkiin ilmavasti ja purkin kansi löyhästi kiinni jotta ilma pääsee sisään. Purkki 40 asteiseen uuniin, anna hiostua uunissa kunnes lehdet ovat ruskeita. Aukaise lehtipallot ja laita kuivumaan. Tässä toimisi kuivuri parhaiten, mutta minä kuivattelen yleensä leivinuunin päällä. Kuivuttuaan pakkaa paperipusseihin.

Miten paljon ja mitä kaikkea tuolta luonnosta voisi juuri nyt poimia ja säilöäkkään! Näistä ylläolevista helposti tunnistettavista on kuitenkin jokaisen helppo alkaa.

Villit terkut,

Tanja

 

 

 

 

Kevätkuulumisia

nasut

Tervehdys!

Hiljaisen vuoden jälkeen on uusia artikkeleita nyt työn alla toistakymmentä ja ajatuksissa toinen mokoma. Blogi on siis aktivoitumassa kesän myötä ihan oikeasti.  Uutta henkeä blogiin puhaltaa myös käsitöistä, luonnonmateriaaleista, villiyrteistä, sienistä ja monista muista luonnonantimista kirjoitteleva yrtti- ja sienineuvojaksi opiskellut puolisoni joka alkaa kirjoitella blogiin mielenkiintoisista aiheista artikkeleita. Hänen omat sisustussuunnitteluaiheiset sivunsa löytyvät osoitteesta www.elequus.fi Etenkin uniikkeihin koruihin painottuva LuonnonEle -osuus kannattaa käydä katsomassa.

Kevätpuuhiin tuli tänä vuonna harmillisia terveydellisiä hidasteita ja välillä näyttikin että moni homma jää tänä vuonna tekemättä. Mutta onneksi on hyviä ystäviä jotka auttelevat traktorihommissa ja eläinkuljetuksissa. Kasvimaat saatiin kuin saatiinkin käännettyä ja possutkin haettua vaikka itse olenkin joutunut olemaan paljolti sivustakatsojan roolissa.  Nyt alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa olla täysissä ruumiinvoimissa joten ehkäpä loppukesä mennäänkin sitten täysillä. Projektiaihioita ja suunnitelmia riittää, eikä palkkatyötäkin tekevänä tarvitse enää mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia edes ajatella.

Uusia projekteja vastahanka -farmilla on useita menossa. Suurimpana mainitut kotitarvepossut, jotka saapuivat vastikään tontille. Lisäksi laajennettiin maissimaata johon on myös tulossa pieni lisätwisti kumppanuuskasvikokeilun merkeissä. Kanat tekaisivat kolme tipua sopivasti pääsiäiseksi ja vielä jännitellään ovatko nuo kanoja vai onko syksyllä ruokalistalla coq au vin. Meidänkin kotinurkille rantautuneen Reko -lähiruokapiirin myötä tarjolle on tullut mukavasti vähän harvinaisempiakin tuotteita, kyyttövasikasta lähtien. Näistä tulee kesän mittaan taatusti juttua lisää.

Mikäli harrastelet Instagram -touhuja, lisää Vastahanka -tili seurattuihin: http://instagram.com/vastahanka.fi

Samaten facebook -sivuistamme voi käydä tykkäämässä: https://www.facebook.com/Vastahanka

Leikkaako?

Tilasin äskettäin ensimmäisen japanilaisen vesihiomakiveni, kroonisessa rahapulassa alkuun tosin vain Naniwan halpiskombon. Sitä odotellessani ostin ihan tavallisia vesihiomapaperiarkkeja, á 75 senttiä rautakaupassa. Swibon luottoveitseni saikin parissa minuutissa varsin mainion terän, ensin karkeudella 1000 ja sitten viimeistely kakstonnisella paperilla. Molemmilla papereilla yhteensä pari-kolmekymmentä sipaisua kummallekin puolelle terää. Tomaatin leikkuutahan teroitusjutuissa aina testaillaan joten kokeilin huvikseni tällaista:

 

Ensi viikolla saapunee hiomakivi ja päästään ihan tositoimiin. Tuolla vesihiomapaperillakin sai silti jo sellaisen terän että käsivarteen kokeilemalla ihokarvat katkeavat ongelmitta.