Leikkaako?

Tilasin äskettäin ensimmäisen japanilaisen vesihiomakiveni, kroonisessa rahapulassa alkuun tosin vain Naniwan halpiskombon. Sitä odotellessani ostin ihan tavallisia vesihiomapaperiarkkeja, á 75 senttiä rautakaupassa. Swibon luottoveitseni saikin parissa minuutissa varsin mainion terän, ensin karkeudella 1000 ja sitten viimeistely kakstonnisella paperilla. Molemmilla papereilla yhteensä pari-kolmekymmentä sipaisua kummallekin puolelle terää. Tomaatin leikkuutahan teroitusjutuissa aina testaillaan joten kokeilin huvikseni tällaista:

 

Ensi viikolla saapunee hiomakivi ja päästään ihan tositoimiin. Tuolla vesihiomapaperillakin sai silti jo sellaisen terän että käsivarteen kokeilemalla ihokarvat katkeavat ongelmitta.

Coppa – metsään meni

Miten pilalle mennyt herkku voikaan näyttää kuvassa näin hyvältä...

Miten pilalle mennyt herkku voikaan näyttää kuvassa näin hyvältä…

Epäonnistumisiakin sattuu, vaikkei niistä niin tule kirjoiteltua. Tässä vuoden takaisen, erittäin lupaavasti alkaneen leikkeleprojektin tulos.

Coppa, eli kokonaisena kuivamaan laitettu possunniska starttasi erinomaisesti, päälle vedetyn naudan pohjukaissuolen pintaan kehittyi suunnitellusti hieno valkoinen home ja kuivumisprosessi tuntui muutenkin lähtevän käyntiin asianmukaisesti. Mutta kevät ja kesä koittivat ja niiden mukana kellarin kosteusprosentti nousi niin ylös että kuivuminen pysähtyi enkä sitten lopulta uskaltanut pientä maistiaista enempää tätä kokeilla. Harmitti kovasti, sillä maku oli aivan erinomaisen herkullinen, mutta turhia riskejä ei kannata terveyden kustannuksella ottaa.

Ulkonäkö ja tuoksu olivat kuten pitää, mutta rakenne ei. Kuvissa hienolta näyttävä tuote oli aivan pehmeää, näppituntumalta melkein kuin raakaa lihaa, eikä sitä näin ollen voi pitää turvallisena syödä. Säilyvyyden ja säilömisprosessin kannalta yksi tärkeimmistä asioista kun on saada tuotteesta pois riittävästi kosteutta. 35-40% olisi ollut hyväksyttävä taso tässä, nyt päästiin hädin tuskin 15 prosenttiin.

It’s not a sin to bin, kuten kansainväliset lihatuotteiden harrastajat sanovat. Eikun uutta yritystä pikimmiten kun pakkaset alkavat.

Inari – erämaan kutsu

V¬Ã@¬6]@÷'ŠX¡cbƒŸˆtöªJ!»698dþôA‘׃×Ú©)ž” ³óª4PBÿÔùZ€‘Ö¡K°ÝÏAQ•ì[üCŽG¬³hØß"µ· pq’ÜÔEhÕB<¦,ÙàsÁ­3Mzb<©Õ%ki•Id3€Êӂs€z֙bŽÒ¹ã Œzqýkt íÌkk!,F} {’hß!. òB»Â¯P2Õ«0Ðí=3x¨£?â1‡4eH»xv•Ÿ[nà9·Ê°l­kp¿›WFAfêsÎOéU® |—.­â–6,=G;XÁõbÉ$jød1H8Ç#ܝhÀn%RWZ¶@$`p`}¿µxöª àe·|»Ð„qí÷ ÉWãp'ÜU!^XúõªJAP‡ÿÕù[š…'ç@62Þ¡Q°³S…Á 矽a›FñÒ7³( ,«“õ¨iš9â]ÌAëÐw­6`JÀ9Ü~Õ,©Ê u÷@kãàû…DªmmۆGj‘ÔƒŸHÏ 0ºžÛ$vöªgäNÃØæ”;°Êàžâ ¢»+¤ÙQêÈÇߥkªL¶d1 ÈÉä‘ïêΗH‹@¡ˆ%AÎޜšÑu&Wp~…8ààÔ±Óm/æ`-¡fi Œäš0‡ˆ4NÊ(a¸³’A¹™×‰î#ô¤Z} ÓF¾ËC¾»!¡ Ì9ò÷'ÉñJÕìëcðÕïäÔÞEwn’%¡Ïƒ2²ùõÎäº[+xGMk5u’P *ð2§Ð7¬î¦÷}Š4Òi~Uf[ر ÛÈÛe¹UÏwóTM¦žî"]„†9SŸmð$“Üu  §±ûPÙä}*O¨©Áªdƕùš'5H ¡ÿÖù …Й ÍB£alûà¾õ†m{ÔÆÁÛI=2k,Ú)]¼/6S•Œüª™"„#çD(^9éÓÞ©AÛnE ‰Û¸€ã#Û=*+=6æêWŽÝ² ÅWœgúö¤¥J²ÅæyhóVŒºÜÁ+žµ•;èiƊsC*yd`§|ýëi£-1hw??j¬ˆ·omy}(·´„Ï)訥›éY¢ÙvmT¶EK›w†I½1¬ŠC?þ õ¥ ÆÃAðՕۮõEÓ.$l2ÜFû÷Œ-,êtï›æ—϶¸°Ö-”°¤År>{qÖ¹š‹{[ëëhÊúãÄŠáwMn1—­{} 0ñ6¤©ùkɍ²Û*Lcøõ½‹©7z¹·¼–auœ‘,¬£÷v3lԋŠéÁº}ËÝêz¥üŒÚlñO²eWR:åJ¯õ«â®y½ Sþ(êVîée}-Ì$cüoRýã“zŸ¨ª°_à_CIwâ­FðJo,¡8%eŒ¥Cî¥=?å+]Rõ2äþˆIq(c繒3Ç¸k§CFÛÄ<uëšËeŠ;}ð÷öŸï<J“²Oi3D‘6•UäõýêùŽÓxõ+ xd¼ÇÕÓv|r`s¿½¿”Ói÷WvÎÊröôd“µ4lôïêwÓ$PĈÎF̱(÷;š³¹ ;]ðYone[½Z2±(aÃ1Á#$‡ŠË̗ îßS¼ÑFÛ¸ã* î¤(pÏUb®¼Íz#˜¸Õ/.0«'’î¨Áãù«®ÄŽ{Ù]ášFó$•¤$d–9'bªdi¾CÄ3rËØtö5,¥ÈÌ_8QÑ:ÔÖ ‡¸,BŽI$cžµ¢Æ6ÆÂSàÇ¸÷­'Á揢?´ÛmCð»Q³Ü=ã&óªŠü_nMÃT¥ý(ýfΣòø÷‡â¶¥øf[m Ñ3"k†êÏ4£#q?Â+ëöLòdNsêßøž}|ࣶ<³Êu%+…èÿo¥}سâÉ<ÅÎät5ª2b<±úT‚¶€xlj¶J ²Ž§é@Ó<U#zÕ2 !ÿÑù`T(c$àT(ĆføT‘ïŽ(Si¥h{p±Íp–±Ž ûVe*4‘Ùi?„Í©A4–Ú¬.ñ6Õ$ádl…Åqy«ª7°»¦þøŠ}æè-¨öÿÅW-óã¨õÐÎÁ׆®—µþ¦láÎ?1$ÅbÇaœ‘YZ„ý woâZ‡ðâþE̾#†;W]Èń»”ó£'—?iµüL1¦k,ÖŶ§åŒÉA42gä@ÅeÓ|§i´Šz?⟊f¿K+)š1žw’ä/KóÇÖ·<)+lº£{­xîru-ja"ŽaŸÿ{ז0“èLœWV‘çú‡ôù¤gµ°’ê]ۅÌăúÆ½‹½Yæy£è]׊uç"Aj®=;T3cêÛ«QÅřyeðH£1¾¹õ^]É2w]Ä.}±ÿÅm$º#-·Õ‚l¡‰–`71~Lr‹iõFÿÁ~*Õ´[…Ž Ý,Þh¥ž!ʓnåÕé1åW%nŸù&¦xøO†vÿÑùþ':ª·øŒŒ;–P|ÎÄËpÚúŸC´´ûqÅüþÏ*™3_$ýkï#⦀`:ô=δ™–ŠÆ©ÍjÌÐ&3†«d¡,§±Ï½S sT„h¡ÿÒùŽ+&f©5›7FÖÓH”þ”ç­aÈÕ´ØÁ[Ìn3œÿaYr4‘¶·Ðä1™ö`vúV,Ðk'‡4õo:X·czçäzÔÚØܑ+ø•§YǶ'”Ž‘ÄX(û±î[â5º—âMΡ„ÛÌÈ:àÿpÕV /z¾UŸŒ<DìÆ8m„cÕçÛ»|º|ª÷Q]Hò7Ñ ¹ñWŠmb¹†ÖPÙ`¸`¿dV{¨¿‰¥9/Dj¯õ fùÖ[‰ã·À;VÙB§¯¬z¿÷V㮄”¤ú•­œlJa›ËaŽ~y­[0’em H3ØìüêQ«5º»oõª¦F…´N@''éìzf­’†GF…èAþ˜¬¶Tƒ W ¹çwC펔(&‚žíӎ€õïŠX HsÎññ/°íTe¶c߸"²hô¯Â¿Ùk)qæ?ýM³$ˆ3ñ)<ƒúWçûgSšÆAé³¥‰“_WlHOÌÿóM„Ü,¼‡%!ߺX“ŠlCs+^kºÍÿÜ2§ð'¤Jª)’·åß,«K5Cc"â„08gS‚}ºqý)E²."u9~ã®z~”L‹Ë߉%ø@9 l?qÍN¦€Ø}¨Fê>µ:"ufJdY õa:Ð~”A€Jœ–9=…ōY)e=O<ÝñQ³He¥ ¸¹X‹¬[¹ß! £Ž¾õ¤ä–±•ïVÕ0å›j²œƒÎ;ÑK‹+×…-5Í&ýÿb„–Eò¤b×x¹¯«2¥½t=šlÓÄÞÇÔõoêšlz¦«¯J$’ԉ̝@]§ØŒWæ{CKN‚â^îàÍÞB[ŸÔxdÞ~»¯šB÷W÷ÀžpÒ±`­~š)aÇiqÿSâI¼¹)û™ÓþømÛÅÿ‘”(ŸNœVª;rIS577Ò¶æQ’Ü$¥zQæf½}C$°ÁÎãÖ´`’„(lôÇ_ïVƒeyq䌞õ¤eˆ“vûuªŒ±Û ­¿ST€…nÔ!ÿÔùgabYŽIäÔ5Aµ@‚ÜŠ2¢BåG±Cöµ :4ã¦Iéïõ¨jƒòã݂Äý½ªX,Á)RÁG©†µ4™ UO$äӚrN’0²'§×äj&Z•MͽUòxäž~}*ÜÊǝ½ã¯L{I8,3÷¯“¬Ë²q—¤ãìhñ©BKæ9«ÿ?Kµ²–Îy"Ô¼ß?ó’T!…ωõW³Oª–[ÝÌ+Êy5:xâ­¾kó_ èðèW†¿zÓß-à0NûAc+0o_LÅxûF$cŽ>¾_¤õh£'7ÖFãÇÞÒ<má(<[¡)ƒRFòõ[u9P0-Êî_ü«¶…==Ûþ—è—ÿ3<š†ò½•â_˗ϓòž«x?SÒoçµ¾˜D"Hòõ‹ð¦ßã÷¯µ‹4f­;& AÓ)è2mò— pŒDd“ŒŒWMëÔäñ³"Ò,¬Þ9.æVô±÷&®û#… ¼µ±žPÑ̐¶Wa NxéÅjÌÑPèÌ?y%SϤÿ|⪙MuÕ£)øp;­tLæÕ]Hjѐwõ ?ÿÕùoÉ¢B=hZ$:s“@5c׀8íQ”5ˆžG`MK-¢çG_jYho”äòÀm9éö©b‚H‚Þ‘ü<“ÛŠ6T‚FÙñðŒ`œ*0†.3êȗSñ4PÊþ —e*X€ úõ¯™«ÊñÁ¸õ=˜««è@Ó¼¨XéénÒÿ$…¥—£ 3_#6¥ÊVסëǪÇÔzÍoBº“S²ÓÒA#»‹™Ÿ#Óp§é]ô™6ÂR}qЏtG6,ÏrƒøºÑ$Gf6¡!]ƒž¼UÚK,VÓ(Ú»_Üô«lͧ£ õSÐ֓2ÑÿÖùd>MCVàqýhm7µCCFåÚAÉ5’UøAíŸz…2FŒ€’ƒáî9ªƒ/+$WNƒ¹¨Êƒ`Çr¨Ý>t Iq¸p¿ÎŒˆŒ1㈇ýhh EÝÞ z½K- ¤‚b½ùªÈ†l±Ý™Áȉ:ÄÞõ9ÿ‚ðrHçd6ä±ã#$Ÿ–z…ÄÏ ÇkƒŠîònÀSäå«´Tñ‹¯¡^iEŒbî3˜1•'£ûë©ÀÞ7/­>m“R}3]ü¥6‚ÙôæôªÌŸ<ôÏñWx˓‹ŠæoA´÷_zc#Ë(ˆ’Lð@É­#-”¦#vkhæÁFõ`œBtÜëïDÿ×ùdŽ* xíóÍ@1JçØüèiŽ¹è~µ(XAXíÏӊ1€Ø,×nÎÊûŜ˜òԜ×õFGÎ2ÝÝ9@Ä©b6æ¿S(£ãÊnLDѺ½}ÚºEى*)ùjîlsÁ®¶q¡38Û؊©’H®p[Ú´aŠ”–lûp*£,ÿÐùcqÿj… zæ…$’@ûT“ÏëBÚÄd·ûT)…—è(,åq vh$­•îU<ŽÆ¥ÆÉ$ ãwøc÷G¡IÝEõ~"2x¬‘#0;—ÒÀ÷4*÷ʂBž‹Øýj¤FΓÂ+æ혂Xo§œþ*ëâÊÞG°ŠîEË‰çË(n8z«ÛÙÚ}Í»qúF»*„znÝóK“w®¡un¶ö·»ä·ˆ ã*Nß᯼ó'áOs‡˜ø+^&¶©yJw

Terveiset Inarista. Viikon mittainen Lapinmatka antoi niin paljon energiaa että Vastahanka -blogikin aktivoituu taas ja uusia artikkeleita on työn alla useampia.

Suosittelen kaikkia vähänkään luonnonrauhaa kaipaavia suuntamaan kohti pohjoista. Mikäli 13-15 tunnin automatka tuntuu liian pitkältä, pääsee Ivaloon tai Kittilään lentokoneellakin reilussa tunnissa Helsinki-Vantaan kentältä. Henkilökohtaisesti olen silti sitä mieltä, että määränpää tekee jokaisen autossakin istutun kilometrin vaivan arvoiseksi. (tällä kertaa ei muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan, mukana kun kulki koiria, lapsia ja viikon tarvikkeet koko revohkalle)

Saavuimme perille yöllä ja vastassa oli taivaan täydeltä revontulia. Ja heti aamulla ulos mökistä astuessani lennähti kuukkeli tervehtimään metrin päähän terassin kaiteelle. Viimeisen päälle Lapin kliseitä mutta TOIMII. Eikä kahvikaan ole maistunut koskaan yhtä hyvältä kuin laavulla, nokipannussa keitettynä ja kuksasta juotuna. Terästeellä tai ilman.

kuukkeli

Kuukkeli seisovan pöydän antimia tarkistamassa

Lintusaalis jäi tällä kertaa nollaan, näköyhteys saatiin muutamaan metsoon ja yhteen riekkoparveen mutta jätettiin jatkamaan eloaan tällä kertaa. Muuten eläimiä nähtiin runsaasti, lintujen lisäksi hirviä, tietysti poroja ja kettukin kävi pihamaalla tarkistamassa tilanteen. Kalansaalis sen sijaan oli vähintäänkin mainio. Inarijärvi tarjoili meille päivittäin toinen toistaan kauniimpia siikoja ja yksi taimenkin päätyi saaliiksi.

Viikonvaihteessa alkavat taas lampaiden teurastukset ja uusi artikkeli aiheesta onkin hyvässä mallissa jo. Myös kuivaliha-asiaa on tulossa sekä juttua em. hommiin liittyvistä työvälineistä ja niiden huollosta.

Lintukoiramme ottaa tuntumaa Inarijärveen

Lintukoiramme ottaa tuntumaa Inarijärveen. Vesi saa olla pariasteista, ei tunnu missään.

Rocket stove – pihin miehen puuliesi

Tähtilaiva Enterprise valmiina matkaan

Tähtilaiva Enterprise valmiina matkaan

”Rakettiliesi” on erittäin yksinkertainen mutta tehokas keksintö. Vastaavaa laitosta on kovasti markkinoitu kehitysmaihin joissa polttoaineen säästäminen on ensiarvoisen tärkeää. Savesta, kivistä, tiilistä tai mistä tahansa käsillä olevista materiaaleista valmistettu aparaatti keittää ruuat huomattavasti pienemmällä määrällä puuta kuin perinteinen nuotio tai vastaava kyhäelmä. Oman testailuni perusteella yhdellä koivuklapilla wokkaa neljän hengen aterian helposti alusta loppuun.

Kuten kuvasta näkyy, kasasin ensimmäisen prototyyppini ylijäämätiilistä. Mukana on myös oikeita tulitiiliä, mutta ihan toimivan ja pitkäikäisenkin lieden voi tehdä normaaleista punaisista tiilistä. Tässä kun ei yleensä poltella tulta kovin pitkään ja mainitsemani suht pikainen wokkailu onkin erittäin sopiva metodi rocket stove -kokkailuun. Toimintaperiaate on äärimmäisen yksinkertainen. Alhaalta syötetään pieneksi pilkottua rutikuivaa puuta tulipesään ja savupiipun päähän asetetaan keittoastia niin että ilma kuitenkin kiertää piipun kautta ulos. Mittasuhteita pitänee vielä hieman hioa jotta saan vedon ja sitä myötä palamisen optimaaliseksi mutta tällaisenaankin liesi toimii aika hyvin. Puu saa olla sormen vahvuisina tikkuina ja niin kuivaa kuin mahdollista, tarkoitus on että palaminen käy koko ajan täydellä huminalla.

Tällaisen simppelin puulieden soisi kuuluvan jokaisen kesämökin ja omakotitalon varustukseen. Mikä sen mukavampaa kuin kiehauttaa pannukahvit aamusella pihamaalla tai keitellä rantakalakeitot helposti avotulella. Eikä tarvitse viritellä isompia nuotioita pieneen tarpeeseen. Mainittakoon nyt vielä että rakennelmasta voi tehdä myös tyylikkään, tämä omani on kasattu viidessä minuutissa ensimmäisistä käteen sattuneista rakennusjätteistä…

Ensimmäinen testiateria valmistumassa

Ensimmäinen testiateria valmistumassa

Pomade – ei syötäväksi

pomade

Nyt hetken ajan jotain ihan muuta, sillä Vastahanka tekee syrjähypyn lifestyle -blogien tontille. Kirjoitan nyt aiheesta josta en olisi arvannut koskaan pahemmin kiinnostuvani saati perehtyväni niin paljoa että ryhdyn juttua kirjoittamaan. Parturissa en ollut käynyt kahteen vuosikymmeneen enkä tuona aikana omistanut edes kampaa joten aika puhtaalta pöydältä tutustuin aiheeseen kun keksin neljänkympin täyttyessä kasvattaa hiukset ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Parin kuukauden sisään tuli eteen taas tilanne joka aiemmin on johtanut trimmerin kaivamiseen kylppärin laatikosta: tukka kasvaa kaikkiin mahdollisiin vääriin suuntiin.

Ainoa kosketuspinta hiusmuotoiluun oli joskus teiniä kokeillut lakat ja geelit, joista muistikuvana oli että kuivuttuaan pölyävät silmät ja nenän umpeen. Eivätkä pidä karvoja ojennuksessa. Vaimo vinkkasi että nykyään on hiusvahoja ja paria kokeilinkin. Toimivat haluamallani tavalla kun tukka oli vielä tosi lyhyt, mutta eivät kuitenkaan olleet erikoisen mukavia käyttää.

No, googlettelua ja lueskelua ajan kuluksi ja aika äkkiä törmäsinkin minulle tässä yhteydessä uuteen termiin Pomade, josta tuli mieleeni vain berliininmunkkien sokerikuorrute. Nopeasti kuitenkin selvisi että kyseessä on se rasva jota Elvis ja muut rokkisedät ovat leiponeet päähänsä 50 -luvulta asti. Ja että kyseistä hiuslevitettä saa nykyään sadoilla eri tuotemerkeillä, sekä vesiliukoisena että perinteisenä vaseliinipohjaisena versiona.

Tuotteena pomade on peräisin jo ainakin 20-luvulta, jolloin käyttäjäkunta ei ollut kapinallista nuorisoa vaan kaikki vähänkään itseään herrasmiehenä pitävät kampailivat hiuksiaan vielä tänä päivänäkin markkinoilla olevilla Murray’sin tai Sweet Georgia Brownin tuotteilla. Käsitykseni mukaan pomadet ovat viimeiset vuosikymmenet olleet aika marginaalisten ryhmien käytössä, etunenässä aiemmin mainitsemani rasvikset ja rockabillyhenkiset alakulttuurit. Maailmalla pomadebuumi on kuitenkin kiihtymässä joka näkyy myös tuotemerkkien ja pomadelaatujen määrässä.

Buumi on aika äskettäin rantautunut myös Suomeen ja aivan erinomainen verkkokauppakin löytyi. Osoitteesta www.dickjohnson.fi (hiukan englantia taitavat vähintäänkin hymähtävät tässä kohtaa) löytyy oikein mainio valikoima monenlaisia tuotteita erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Yksittäisten tuotteiden hinnat ovat hieman kalliimpia kuin vaikka saksalaisella kilpailijalla mutta edullinen, jopa ilmainen postitus tai nouto Tampereen varastolta kääntävät edun selkeästi Tampereen poikien kaupalle. Hiusmuotoilutuotteiden lisäksi valikoimassa ovat parranajovermeet aidoista partaveitsistä lähtien, shampoot ja parranhoitoöljyt.

Otin yhteyttä kauppiaisiin ja heidän kertomansa vahvistaa saatua kuvaa yrityksen toiminnasta. Heidän tarkoituksenaan on olla rento, välitön ja asiakaspalvelultaan erinomaistakin parempi verkkokauppa miehille. Omien tilausteni perusteella homma toimii kuten luvataan, paketit lähtevät saman tien ja tuotteet ovat lupaustensa veroisia. Kaupan olevat tuotteet ovat meidän markkinoillamme hyvin pitkälti täysin uusia joten tilausta luulisi löytyvän. Dick Johnson on sosiaalisessa mediassa varsin aktiivinen joten hyviä tarjouksia halajavan kannattaa seurailla heidän facebook- ja instagramtilejään. Huhu kertoo että Dick Johnson on perustamassa Tampereelle myös perinteistä miesten parturia, jossa laitetaan naamakarvatkin ojennukseen. Eli hep hep, tutustumaan: www.dick.fi

Pomadet ovat erittäin mukavia käyttää ja tukan saa ojennukseen vaikkei olisi aiemmin pahemmin peilin edessä fixailua harrastanutkaan. Ainakin taakse sliippaaminen toimii, mitään vaikeampaa en ole nähnyt omalla kohdallani tarpeelliseksi yrittää. Erinomaisen hyvä asia joka erottaa pomadet geeleistä ja muista on se, etteivät ne kuivu päähän vaan pysyvät pehmeinä ja muokattavina. Jos tukka menee silmille, saa sen parilla sormien haromisella tai kamman pyöräytyksella takaisin kuosiin.

Vaseliinipohjaisen ja vesiliukoisen ero on selvä, rasvapomadea ei saa yhdellä pesulla tukasta kokonaan pois. Eikä ole tarkoituskaan, sillä aine myös pitää hiukset hyvässä kunnossa. Ja seuraavana aamuna pärjää pienemmällä määrällä. Oman kokemukseni perusteella normaali shampoopesu irrottaa pomaden rasvaisimman aineksen, joten tyynyliinat ja sohvan selkämykset eivät ole rasvassa hyvin nukutun yön jälkeen.

Suositus silti on, että vaikkapa kerran viikossa pesee jollain oikein tehokkaalla shampoolla mahdollisimman tarkoin rasvat pois jotta päänahka saa välillä hengähtää kunnolla. Tämä vaatii useamman pesun ja esimerkiksi kuuma sauna tai oikein kuuma suihku helpottaa hommaa. Käyttävätpä jotkut jopa tilkan astianpesuainettakin rasvan irrottamista helpottamaan.

Kokeilemalla löytää oman suosikkinsa, suosittelisin rohkeasti testaamaan myös näitä vaseliinipohjaisia tuotteita. Minusta tuntuvat helpommilta ja mukavammilta käyttää kuin sinänsä erinomaiset vesiliukoiset, joita niitäkin tulee käytettyä aina välillä. Sain DJ:ltä pari tuotetta testattavaksi jo aiemmin ostamieni lisäksi. Näistä ensikokeilujen perusteella varauksetta suosittelisin etenkin Reuzelin, Layriten ja Daimon Barberin tuotteita, ensinmainitulta löytyy myös vaseliinipohjaiset mömmöt.

 

Ehkäpä palaan kesän aikana vielä tuotearvostelujen merkeissä, ensin pitäisi juonia kuitenkin lihapitoisia juttuja juhannusjuhliin…

Erikoisemmat eväät – Natto

natto

Natto paitsi tuoksuu omintakeiselta, on myös rakenteeltaan varsin omaperäistä.

Olen pääsääntöisesti sitä mieltä ettei mitään ”eksoottisia” tai ”erikoisia” ruokia olekaan, on vain tottumuksia ja erilaisia ruokakulttuureja. Välillä eteensä kuitenkin saa annoksen jonka mieltäminen arkiruuaksi on hieman haastavaa. Tässä yksi näistä vähän jalostuneempaa kulinaarista otetta vaativista ruokalajeista.

Kyseessä on siis japanilaisten rakastama aamiaisherkku, jota nousevan auringon maan kansa vetää kitusiinsa käsittämättömät 50 miljoonaa kiloa vuodessa. Natto valmistetaan bakteerikäymisen avulla soijapavuista, hieman samaan henkeen kuin vaikkapa homejuustot, viilit tai ruotsalaisten perinneherkku hapansilakka. Vaikka natto on todellinen superfood, äärimmäisen terveellinen vitamiini- ja hivenainepommi, täytyy natto-ummikon olla aika ennakkoluulottomalla asenteella liikkeellä. Sen erikoislaatuisesta aromista kertoo vaimoni tovin kestänyt pohdiskelu. ”Jostain tuttu” haju paikantui ensin joksikin hedelmäksi, sitten pilaantuneeksi hedelmäksi ja lopulta hajumuisti kertoi että aivan selvä biojäteastian tuoksuhan siitä isännän lautaselta nousee. Lisäksi rakenne on sitkaan limainen ja venyvä, pehmeännahkeilla pavuilla höystettynä.

Päätin kokeilla nattoa sen suosituimmassa muodossa, eli kuuman riisin kanssa, kevätsipulilla ja soijakastikkeella maustettuna. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut ensin testata vaikka misokeiton höysteenä, hieman muiden makujen tasoittamana sillä liki paljaaltaan nautittuna aromi on erittäin intensiivinen. Voikin olla että jäi yhteen kertaan tämän syöminen, puoli annosta sain alas mutta mielleyhtymä mätänevän roskapussin hajuun vei voiton ja loput söi koira. Hyvällä halulla.

Kamararaksut, rapeata possunnahkaa

Valmiit raksut ovat ilmavia ja rapeita, eivät yhtään rasvaisen tai sitkeän oloisia.

Valmiit raksut ovat ilmavia ja rapeita, eivät yhtään rasvaisen tai sitkeän oloisia.

Possun kamarasta valmistetut snacksit ovat maailmalla suosittuja ja tunnetaan mm. nimellä ”pork rinds”. Suomessa aika harvinainen herkku, mikä on possunsyöjien valtakunnalle melkein häpeä. Etnokaupoista löytää toisinaan eri valmistajien tuotteita, sekä aasialaisista että Viron ja Venäjän suunnan tuotteita myyvistä puodeista kannattaa katsella. Raksut ovat hieman työläitä mutta kuitenkin aika yksinkertaisia ja helppoja valmistaa.

Nahka puhdistetaan mahdollisimman tarkoin rasvasta, keitetään n. 90 minuuttia isoina paloina. Keitinvesi vaihdetaan ensimmäisen kiehautuksen jälkeen ja tässä vaiheessa voi vielä huuhtaistakin kaiken irtoavan saostuman pois paloista. Keiton jälkeen valutetaan vesi pois ja laitetaan kamarat kylmään jäähtymään yön yli. Kuuma, juuri keitetty kamara repeää helposti joten kannattaa käsitellä varovasti.

keitetty

Keitetyt, jäähtyneet kamarat joista rasvat on kaavittu pois.

Seuraavana päivänä jäähtyneet kamarat puhdistetaan huolella. Paloihin vielä jäänyt rasva irtoaa aika mukavasti ison lusikan syrjällä tai veitsellä raaputtamalla. Mikäli rasvaa jää paljon, ei raksuista tule rapeita vaan muhjuisia rasvapalleroita. Pieni määrä ei haittaa, mutta optimaalista olisi saada kaikki pois. Kun rasvat on raaputeltu, kamara leikataan n. puolikkaan tulitikkuaskin kokoisiksi palasiksi ja kuivataan erittäin kuivaksi. Alkuun esimerkiksi kiertoilmauunissa +50 asteessa muutama tunti ja sitten leivinpaperin päällä ilmavasti aseteltuna vaikka jääkaapin päällä jokunen päivä. Hyötykasvikuivuri toki lienee paras vaihtoehto. Kaikki vesi pitää saada pois, muuten öljy räiskyy ja roiskuu paistettaessa tai menee koko homma kokonaan pieleen jos nestettä on jäänyt tarpeeksi.

Rutikuivaksi kuivatut kamaranpalat ovat valmiita rasvakeittoon.

Rutikuivaksi kuivatut kamaranpalat ovat valmiita rasvakeittoon.

Kuivatut sipareet säilyvät jonkin aikaa vaikka paperipussissa jääkaapissa tai pakastimessa, ennen paistoa pitää vain vielä varmistaa että ovat todella kuivia. Paistaminen onkin sitten nopeaa hommaa, kun öljy on kuumaa (n. 180 astetta), heitetään pieni kourallinen raksuja kiehumaan ja nostetaan ne valumaan paperin päälle heti kun ovat pullahtaneet lopulliseen kokoonsa. Tähän ei mene kuin muutamia sekunteja. Sanovat ettei kannata päästää ruskistumaan ainakaan kovin pitkään, muuttuvat kuulemma sitkeäksi. . Omaa kokemusta tästä ei vielä ole kun kyseessä oli ensimmäinen kokeilu. Alkuun kannattaa laittaa vain ihan muutama raksu niin näkee mistä hommassa on kyse. Ohut nahanpala turpoaa öljyssä valtavasti joten kattila on äkkiä täynnä raksuja ja vesi kielellä herkkuja valmistava ahmatti hädissään. Valmiit raksut sitten maustetaan popcorn -tyyliin suolalla ja omilla suosikkimausteilla. Chiliä ei sovi unohtaa! Eikä olutta! Paljon olutta!

Vastahanka.fi 2 vuotta, oho!

Menipäs pari vuotta taas ihan uskomattoman nopeasti. Tällä viikolla tuli täyteen kaksi vuotta ensimmäisestä kirjoitelmastani. Bloggailu on mennyt aika lailla suunnitelmieni mukaan, tosin pari vähän turhan pitkää taukoa on välillä ollut. Etenkin viime kesänä jäi kirjoittelut melkein kokonaan. Mutta toisaalta tarkoitus onkin kirjoitella vain kun siltä tuntuu, muutenhan tämäkin alkaa äkkiä maistua työltä…

Poiminpa tähän pari itselle tärkeintä juttua jotka mielestäni kannattaa blogin uuden lukijankin tsekata:

Etikkaan säilötyt munat

Juhannussahti

Pancetta

ja todellinen kesäfiilisjuttu näin lumen ja räntäsateen maustamaan marraskuuhun:

Kokonaisena grillattu karitsa

Lähiaikoina on suunnitelmissa taas uusia lihajalosteita sekä runsaamminkin olutjutustelua ja erilaisia mausteaiheisia höpinöitä. Syksyn ensimmäinen parikiloinen possunkylki onkin jo suolaantumassa, eli Pancettaa taas luvassa.

 

Väärin rempattu, pitää tehdä niin ja näin!

Talomme alkuperäisessä asussaan. Jälkikäteen on laitettu tiilikatto ja ulkovuoraus, ikkonoihinkin tuplalasit. Meniköhän talon alkuperäinen henki pilalle...

Talomme alkuperäisessä asussaan. Jälkikäteen on laitettu tiilikatto ja ulkovuoraus, ikkunoihinkin tuplalasit ja ulko-ovissa on lukot ja eristeet. Meniköhän talon alkuperäinen henki pilalle…

Noniin, näin vanhaa taloa asuvana ja remppaillessa tulee lueskeltua aiheeseen liittyviä keskustelufoorumien ja facebookin mielipidekirjoituksia ajoittain paljonkin. Pistänpä vaihteeksi vähän kärkkäämmän kirjoituksen tännekin…

Vanhoja taloja asuvien harraste/elämäntaparyhmiä seuratessa on pikkuisen alkanut hymyilyttää monien fanaattisuutta lähentelevä tunnelataus kaikkia yli 50 -vuotiaita rakennuksia kohtaan. Etenkin täysin vieraiden ihmisten remontteja ja niiden oikeaoppisuutta tiirataan otsat kurtussa luupin läpi. Auta armias jos joku on laittanut lahonneiden ikkunoidensa tilalle jotain muuta kuin puusepän valmistamat alkuperäiset mallit tai vielä pahempaa, mennyt maalaamaan seinän valkoisella. Etenkin tuo valkoisen paheksuminen on varsinainen muoti-ilmiö, sisustuslehdessä valkosävyiseen kotiin ihastunut on peruuttamattomasti lyönyt otsaansa trendipellen leiman näiden antiikkipuristien silmissä. Jotka itse saattavat täysin tyytyväisenä sisustaa sitä 100 -vuotiasta taloaan 50-luvun malliin. Eipä siinäkään mitään väärää ole, vaikka aika modernilta se kuulostaakin jos samalla logiikalla ajattelee…

Monelta tuntuu autuaasti unohtuvan se, että tuskin kukaan Suomessa asuu vaikkapa 100 -vuotiasta taloaan niin kuin siinä valmistumisaikaan asuttiin. Veikkaan että useimmilla on sisälle vedetty niin juokseva vesi kuin sähkötkin, monelle jopa erilliset märkätilat suihkuineen. Harva pesee enää lattioitaan hiekalla tai kantaa jouluksi olkia pirtin lattialle. Jääkaappikin hurisee keittiön nurkassa kodin talonpoikaista henkeä pilaamassa, televisiosta puhumattakaan. Vaikka kuinka haluaisi säilyttää talon alkuperäisenä, on tehtävä kompromisseja tai järkiperäisiä uudistuksia. Näin on ollut talon koko elinkaaren ajan. Jokainen vetää vuorollaan rajan johonkin vaikka olisi kuinka vanhaa säilyttävä ja alkuperäistä arvostava. Nykyihmisen mielestä talon alkuperäiseen henkeen kuuluvat asiat ovat monesti jälkikäteen modernisoitua. Oli sitten kyse päreiden tilalle asennetusta tiilikatosta tai punamultamaalin tai ulkoverhouksen laittamisesta hirren pintaan vaikka seinä alkujaan olikin useamman vuosikymmenen harmaana.

Mielestäni tärkeintä on se, että talossa viihtyy itse ja arki on mutkatonta ja toimivaa. Veikkaan että tämän allekirjoittavat kaikki, vaikka seuraavassa hengenvedossa saattavatkin tuomita jonkun mielestään väärin ehostetun hirsitalon pilatuksi. Näkisin että paheksumisen paikka tulee vasta siinä kohtaa kun on rikottu jotain peruuttamattomasti, tällöinkin vain mikäli asia oltaisiin voitu tehdä järkevämminkin. Eikä siinäkään tapauksessa ole syytä tuomita tekijää julkisesti idiootiksi tai haukkua hänen kotiaan kammottavaksi.

Jossain törmäsin ajatukseen että kutakuinkin kaikki vanhat rakennukset ovat kulttuuriperintöä ja täten yhteistä omaisuutta jonka suojelu pitäisi kirjata lakiin. Mitähän tämä sitten tarkoittaisi käytännössä. Sekä peruskorjaus- että pintaremontit vain museoviraston tai vastaavan tahon hyväksymään malliin, kaikki nykyasujan tarpeet ja toiveet unohtaen? Ja liian huonoon kuntoon päässeitä vanhoja hirsitaloja ei saisi purkaa, mutta ei ketään voi velvoittaa sellaista omilla varoillaan restauroimaankaan joten pystyynhän ne kehikot lopulta mätänisivät. Poikkeuksellisen merkittäviä historiallisia kohteita lukuunottamatta nämä talot ovat kuitenkin ihmisten koteja ja yksityistä omaisuutta.

Verkkokirjoittelijoilta tuntuu usein puuttuvan normaalit kohteliaisuussäännöt. Erittäin helposti ollaan kovaan ääneen tuomitsemassa toisen koti hirvittäväksi, mauttomaksi ja pilatuksi mikäli vanhan talon remontti ei satu miellyttämään omia arvoja. Usein on kyse pelkistä sisustusratkaisuista tai värivalinnoista, eikä niinkään oikeista rakenteellisista virheistä kuten hirsitalon tilkitsemisestä umpipulloksi tai muusta vastaavasta mahdollisesti ihan oikeata vahinkoakin aiheuttavasta toimenpiteestä. En minäkään omaan talooni laittaisi ikipäivänä laminaattilattiaa mutta jos joku kokee sen toimivaksi ja hyväksi ratkaisuksi niin siitä vaan, ei se taloa pilaa millään tavalla.

Tuo valkoisen voimakas paheksuminen jäi vielä sen verran mieleen että laitetaanpas esimerkin vuoksi muutama vuosi sitten huutokaupasta ostamamme vaatekaappi tähän. Kaappi on iso, hieno ja sisältää myös hauskoja yksityiskohtia, on nimittäin purettavissa pieniin paloihin ja kokoon laitetaan sepän valmistamilla rautaosilla. Hinta jäi erittäin edulliseksi, todennäköisesti suurelta osin johtuen siitä että joku aiempi omistaja oli vetäissyt pintaan valkoisen lateksin. Sen sijaan että olisin tämän nähdessäni heittäytynyt polvilleni maahan, repäissyt paidan päältäni ja kironnut talonpoikaisesineen tuhoajan maanrakoon, huusin mielestäni kohtuusumman ja saimme mainion käyttöesineen kotiin. Eikä se minun mielestäni ole ollenkaan rumakaan…

DSC_3490

Näitä blogijuttuja saa muuten kommentoidakin jos tulee jotain mieleen tai haluaa osoittaa minun puhuneen ihan puuta heinää 😉

Mäskipää vauhdissa taas – Bitter Siurunen

Uusi mäskäyskattila. Tätä 50 litran rosterikattilaa muokkasin jo lisäämällä hanan kylkeen, jatkossa tarkoitus on tehdä lisää teknisiä modifikaatioita.

Uusi mäskäyskattila. Tätä 50 litran rosterikattilaa muokkasin jo lisäämällä hanan kylkeen, jatkossa tarkoitus on tehdä lisää teknisiä modifikaatioita.

Sahtia on tullut tehtyä melkeinpä vuosittain mutta varsinaiseen oluenpanoon ryhdyin nyt ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Saksasta tilattiin 50 litran kattila, rautakaupasta kartiopora ja halpisventtiili kylkeen. Ja kas, siinäpä ensimmäinen versio puuliesimäskäimestäni. Tästä lähtee vielä tekninen kehittely eteenpäin, mutta näin pääsin alkuun hyvin pienellä panostuksella. Saunan padassakin olisi voinut mainiosti tehdä olutta mutta on se vähän mukavampaa värkkäillä keittiöolosuhteissa.

Kotipanimomestarit ovat sitten viime puuhastelujeni kehitelleet jos jonkinlaista oluenpanotapaa ja tämä nyt kokeilemani pussimäskäys lienee helpoin ja vähiten välineitä vaativa tapa tehdä oikea täysmäskäys maltaista. Mitään olutuutteita en ole oikeastaan koskaan käyttänytkään, maltaista mäskääminen on paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. Ja tuleepahan tehtyä melkein alusta loppuu olut ihan itse, vain ohran kasvatus ja mallastus jää toisten harteille. Ja humalan kasvatus myös, vaikka näitä kotoisiakin humaloita on toki käytetty menestyksekkäästi oluen teossa. Harrastustarvikekaupoissa eri humalalajikkeiden kirjo on valtava, joten valinnanvaraa riittää, samaten erilaisia mallaslaatuja on saatavilla satoja.

Maltaat ovat mäskäyksen ajan pussissa, joka on lopuksi helppo valuttaa kuivaksi ja tyhjentää vaikka lampaiden evääksi.

Maltaat ovat mäskäyksen ajan pussissa, joka on lopuksi helppo valuttaa kuivaksi ja tyhjentää vaikka lampaiden evääksi.

Muistin virkistämiseksi valitsin ensimmäiseksi oluteräksi hyvin yksinkertaisen englantilaistyylisen bitterin ja nimesin sen tilamme mukaan. Täälläpäin saa joka toisesta maitokaupasta sahtimaltaita 25 kilon säkeissä edulliseen hintaan joten siinä on luonteva valinta perusmaltaaksi. Sahtimaltaassa on vaalean perusmaltaan lisäksi pieni määrä karamellimallasta tuomaan makeutta ja väriä sekä jonkin verran entsyymimallasta, joka taasen helpottaa mäskäysprosessin käynnistymistä. Karamellimallas on siis enemmän tai vähemmän tummaksi paahdettua mallasta jossa paahtamisen aikana tapahtuu sokeroitumista. Nämä sokerit ovat pääosin käymiskelvottomia, eli ne jäävät valmiiseen olueen antamaan makua, makeutta ja ryhtiä.

Simppeli reseptini kuuluu:

4.5kg sahtimaltaita
0.5kg caramünch -karamellimallas, väri 110-130 EBC
Humalana tyypillinen brittihumala East Kent Goldings, 50 grammaa 60 minuutin keitolla + 10 grammaa lopussa 10 minuutiksi kiehumaan
Hiivaksi varmaankin yleisin ale -tyyppinen hiiiva, Safale S-04

Ja prosessi menee yksinkertaisesti sekin. Tästä voisi kirjoittaa paljon tarkemminkin mutta netti on pullollaan hyvin tarkkaan informaatiota aiheesta.

  • 35 litraa vettä lämmitetään 70 -asteiseksi
  • kaadetaan maltaat harsopussiin ja pussi veden joukkoon, sekoitetaan mahdollisimman hyvin
  • kansi päälle ja välillä sekoitellen annetaan hautua 90 minuuttia
  • mäskin lämmön pitäisi tässä pysytellä 65-67 asteen välillä, eli jos jäähtyy liikaa niin nostetaan hetkeksi takaisin levylle
  • lopuksi lämpö nostetaan 76 asteeseen, eli suoritetaan ulosmäskäys. Tämä parantaa vierteen siivilöitymistä mäskistä.
  • vierre valutetaan pois kattilasta, esimerkiksi käymisastiaan ja pussi maltaineen valutetaan mahdollisimman tarkoin
  • vierre takaisin kattilaan ja kiehumaan
  • katkerohumalat pataan ja keitetään 50 minuuttia
  • loput 10g humalaa sekaan antamaan aromia (pidempi keitto haihduttaa aromeja ja jättää pääosin vain katkeroa)
  • 10 minuutin keitto vielä ja sitten mahdollisimman nopea jäähdytys n. 20 asteeseen. Tässä on aika välttämätöntä käyttää esimerkiksi kuparikierukkaa. Hitaasti jäähtyvään vierteeseen kehittyy sivumakuja.
  • vierre käymisastiaan ja hiivat pinnalle, annetaan käydä pari viikkoa n. 18-20 asteen lämmössä. Vierrettä kattilasta pois siirrettäessä käytetään siivilään laitettua lakanakangasta tai tiheää harsoa, humalamuhjun lisäksi keiton aikana saostuu proteiineja ja muita kiinteitä aineita vierteen joukkoon eikä niitä haluta mukaan käymisastiaan.
  • siirretään käynyt olut pulloihin tai kegiin, 2-4 viikkoa kypsyttelyä ja nauttimaan. Hiilihapot joko lisäsokerilla tai kegin tapauksessa kaasupullosta.
vierre

Vierre porisee. Keiton aikana olueen tulee humalan katkerot ja aromit sekä vierre kirkastuu.

Mielenkiinnolla odotan miten onnistuin tässä muistinvirkistelymäskäyksessä, prosessissa on paljon liikkuvia osia joten täsmälleen hakemaani maaliin en ole koskaan päässyt vaikka monta onnistunutta erää olenkin aikanaan keitellyt. Vierrettä maistaessa ainakin tuli nyt selväksi että katkeruus on juuri sitä mitä haetaan, erittäin rapsakkaa ja humalan aromit tuntuivat voimakkaina.

Lopuksi tieto koiran omistaville kotipanimomestareille: humala on hengenvaarallisen myrkyllistä koirille. Törmäsin tietoon ihan sattumalta ja hyvä niin, sillä jo yhden olutsatsin humalapurut riittävät tappamaan isonkin koiran, eikä apuja löydy mikäli ei ehdi heti oksettamaan…

PS. Käykääpä katsomassa ja äänestämässä suosikkianne lokakuun ruokakisassa, vastahankakin on mukana. Pari päivää aikaa vielä:

http://www.maku.fi/blogit/onko-nalka/parasta-lohturuokaa-aanestys