Ennakkoluuloja – yäk, en tykkää

Ennakkoluulot ruokaa kohtaan on asia jota en aikuisessa ihmisessä käsitä. ”Maistamatta pahaa” on asenne joka ei vaan käy järkeeni, enkä kovin korkealle arvosta ruokapöydässäni nirsoilijaa. Sen ymmärrän ja hyväksyn toki ettei kaikki vaan maistu jokaisen suussa hyvältä. Uusia ruokia pitäisi silti aikuisen ihmisen pystyä maistamaan. Kai tähänkin voi oppii lapsena mutta viimeistään aikuisena olisi hyvä vähän miettiä ja opetella maistelemaan.

Mutta muiden ruokatottumuksista kitisemisestä asiaan, eli omaan ruokavammaisuuteeni. En nimittäin ole tähän päivään mennessä oppinut syömään sinihomejuustoa. Lähestulkoon kaikista muista juustoista olen opetellut pitämään aikuisiällä, sillä vielä teini-iässä ei mennyt edes cheddarsiivu hampurilaisen välissä. Voimakkaat varpaanväliltä haisevat juustot maistuvat nykyään suussani herkulliselta ja pitkään kypsytettyä parmesania napsii lastuina ilokseen. Samoin syön mukisematta hapansilakoita ja monia muitakin herkkuja joille aika moni nyrpistää nenäänsä.  Mutta sinihomejuuston hajussa on jotain joka pukkaa äkkiä sapen maun kitalakeen. Armottomana kulinaristina asia korpeaa sen verran, että parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen nyt päättänyt oppia pitämään tuosta vihreänsinikarvaisesta herkusta. Yksi lempiharrastuksistani, jatkuva uusien makujen etsiminen kun on sinihomejuuston tapauksessa helppoa, niitähän löytyy vähintääkin kymmeniä erilaisia hyvin pienellä vaivalla.

Projekti lähti liikkeelle viikonloppuna jonka jälkeen olenkin syönyt jo kahteen otteeseen pizzaa roquefortilla ja tänään nautiskelen vaimon kanssa sinihomejuustolla maustettua salami-tomaattipastaa. Saas nähdä montako kertaa tätä herkkua pitää maistaa että siitä oikeasti oppii pitämään. Aloitusjuustoksi nappaamani Lidlin vuohenmaitoroquefort tuntuisi olevan aika hyvä opetteluun, kovin voimakasta yök -reaktiota ei ole tullut ja uskoisin että sain jopa työpaikan lounastilassa pizzaa nakertaessani pidettyä kasvoni peruslukemilla.

PS paksu tomaattikastike taittaa näköjään erittäin hienosti sinihomejuuston makua, suosittelen muillekin homejuustoallergikoille

5 comments to Ennakkoluuloja – yäk, en tykkää

  • Itselläni alkoi sinihomejuusto maistua vasta vähän ennen kolmattakymmenettä synttäriä. Vaimo paistoi kypsistä ylijäämäpotuista lohkoperunoita valurautapannussa voin kera ja viimeisteli potut aurajuustolla. Siitä etenin sitten suolapedillä uunitettuihin punajuuriin kera aurajuuston..

    • vastahanka

      Nuo aurajuustopunajuuret täytyykin laittaa testaukseen. Ainakin chevre toimii erinomaisesti punajuurten makeuden kanssa.

  • Piparkakku + sinihomejuusto on ihan parasta 🙂 Siihen lisäksi pari viipaletta päärynää, niin muuta ei tarvita.

  • Koulu- ja työpaikkaruokaloista tai jostain muualta peräisiin oleviin enakkoluuloihin törmää kovin usein, jopa täällä ruokablogistien maailmassa. Samanniminen ruoka voi olla ihan kamalaa tai suurta herkkua riippuen siitä, miten ja mistä se on tehty. Raaka-aineiden laadussa on suunnattomia eroja – itselleni varsiselleri aiheuttaa usein yökötysreaktion mutta täysin tuoreena sekin maistuu hyvältä. Kuten kirjoititkin, pitää uskaltaa maistella. Perusinhokkeja taitavat olla esim. kookos (laadukkaat kookoslastut eivät ole sama kuin Bounty-patukka tai puolihärskiintyneet kookoshiutaleet), rusinat lämpimissä ruoissa (Sun Maid yms. maistuu ylimakealta lötköltä, pois ne pullastani, kannattaa testata vihreitä rusinoita), sienet (niitä on vaikka kuinka monenlaisia ja niistä voi tehdä muutakin kuin kermajauhokastiketta), sisäelimet jne…

    • vastahanka

      Hyvien (tai vähän huonompienkin) raaka-aineiden pilaaminen tavalla tai toisella muuten olisikin taas oman artikkelinsa arvoinen asia 🙂

Leave a Reply