Kotipekoni

Viikonloppuna saikin maistella itse tehtyä pekonia ja jälleen kerran oli ilo huomata millainen makuero on teollisuuden massatuotteella ja huolella käsintehdyllä pekonilla. Kylkipalat olivat 5 vuorokautta suolaliemessä, jonka tällä kertaa tein Bradleyn seoksesta:

Bradleyn marinointimausteet, chilikauppa.fi

Jauhe sisältää mm. sokeria, suolaa ja hieman nitriittiä, joka tosin ei ole sieltä terveellisemmästä päästä mutta antaa pekoniin kyllä omanlaisensa säväyksen. Kaikissa kaupallisissa pekoneissahan nitriittiä on paljon reilummin mitä tähän itse tehtyyn lopulta jää. Suolaliuoksen voi tehdä myös ilman tuota bradleyn seosta:

100 grammaa merisuolaa
2 litraa vettä
mausteita maun mukaan, näiden valikoimahan on loputon myös pekonin ja muiden lihojen suolauksessa. Chili toimii taatusti erinomaisesti! Sokeria kannattaa ehdottomasti myös käyttää pekonin suolauksessa, esimerkiksi 50 grammaan em. reseptiin. Tämä ei tee valmiista pekonista vielä makeata mutta parantaa ja pyöristää makua. Suolamääristä en uskalla ihan 100% varmuutta antaa koska itse olen tehnyt aina noilla bradleyn mausteilla mutta em. ohje on sovellettu useammasta netistä löytyneestä, ei varmaankaan mene pahasti pieleen.

Suolatut kyljet huilasivat vielä vuorokauden jääkaapissa, jonka jälkeen kuivasin niitä n. 30 -asteisessa kiertoilmauunissa parin tunnin ajan. Tämän jälkeen bradleyn savustimeen kylmäsavuun n. 5 tunniksi, puulajina oli tällä kertaa hieman voimakkaampi tammi joka tarttuikin mukavasti läskin pintaan. Ensimmäiset makupalat otettiin seuraavana aamuna ja huolellisen paistamisen jälkeen lautasella olikin erittäin herkullista, rapeaa ja mukavan savuista pekonia. Eikä läheskään niin suolaista kuin valmispekoni.

Leave a Reply