Mäskipää vauhdissa taas – Bitter Siurunen

Uusi mäskäyskattila. Tätä 50 litran rosterikattilaa muokkasin jo lisäämällä hanan kylkeen, jatkossa tarkoitus on tehdä lisää teknisiä modifikaatioita.

Uusi mäskäyskattila. Tätä 50 litran rosterikattilaa muokkasin jo lisäämällä hanan kylkeen, jatkossa tarkoitus on tehdä lisää teknisiä modifikaatioita.

Sahtia on tullut tehtyä melkeinpä vuosittain mutta varsinaiseen oluenpanoon ryhdyin nyt ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Saksasta tilattiin 50 litran kattila, rautakaupasta kartiopora ja halpisventtiili kylkeen. Ja kas, siinäpä ensimmäinen versio puuliesimäskäimestäni. Tästä lähtee vielä tekninen kehittely eteenpäin, mutta näin pääsin alkuun hyvin pienellä panostuksella. Saunan padassakin olisi voinut mainiosti tehdä olutta mutta on se vähän mukavampaa värkkäillä keittiöolosuhteissa.

Kotipanimomestarit ovat sitten viime puuhastelujeni kehitelleet jos jonkinlaista oluenpanotapaa ja tämä nyt kokeilemani pussimäskäys lienee helpoin ja vähiten välineitä vaativa tapa tehdä oikea täysmäskäys maltaista. Mitään olutuutteita en ole oikeastaan koskaan käyttänytkään, maltaista mäskääminen on paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. Ja tuleepahan tehtyä melkein alusta loppuu olut ihan itse, vain ohran kasvatus ja mallastus jää toisten harteille. Ja humalan kasvatus myös, vaikka näitä kotoisiakin humaloita on toki käytetty menestyksekkäästi oluen teossa. Harrastustarvikekaupoissa eri humalalajikkeiden kirjo on valtava, joten valinnanvaraa riittää, samaten erilaisia mallaslaatuja on saatavilla satoja.

Maltaat ovat mäskäyksen ajan pussissa, joka on lopuksi helppo valuttaa kuivaksi ja tyhjentää vaikka lampaiden evääksi.

Maltaat ovat mäskäyksen ajan pussissa, joka on lopuksi helppo valuttaa kuivaksi ja tyhjentää vaikka lampaiden evääksi.

Muistin virkistämiseksi valitsin ensimmäiseksi oluteräksi hyvin yksinkertaisen englantilaistyylisen bitterin ja nimesin sen tilamme mukaan. Täälläpäin saa joka toisesta maitokaupasta sahtimaltaita 25 kilon säkeissä edulliseen hintaan joten siinä on luonteva valinta perusmaltaaksi. Sahtimaltaassa on vaalean perusmaltaan lisäksi pieni määrä karamellimallasta tuomaan makeutta ja väriä sekä jonkin verran entsyymimallasta, joka taasen helpottaa mäskäysprosessin käynnistymistä. Karamellimallas on siis enemmän tai vähemmän tummaksi paahdettua mallasta jossa paahtamisen aikana tapahtuu sokeroitumista. Nämä sokerit ovat pääosin käymiskelvottomia, eli ne jäävät valmiiseen olueen antamaan makua, makeutta ja ryhtiä.

Simppeli reseptini kuuluu:

4.5kg sahtimaltaita
0.5kg caramünch -karamellimallas, väri 110-130 EBC
Humalana tyypillinen brittihumala East Kent Goldings, 50 grammaa 60 minuutin keitolla + 10 grammaa lopussa 10 minuutiksi kiehumaan
Hiivaksi varmaankin yleisin ale -tyyppinen hiiiva, Safale S-04

Ja prosessi menee yksinkertaisesti sekin. Tästä voisi kirjoittaa paljon tarkemminkin mutta netti on pullollaan hyvin tarkkaan informaatiota aiheesta.

  • 35 litraa vettä lämmitetään 70 -asteiseksi
  • kaadetaan maltaat harsopussiin ja pussi veden joukkoon, sekoitetaan mahdollisimman hyvin
  • kansi päälle ja välillä sekoitellen annetaan hautua 90 minuuttia
  • mäskin lämmön pitäisi tässä pysytellä 65-67 asteen välillä, eli jos jäähtyy liikaa niin nostetaan hetkeksi takaisin levylle
  • lopuksi lämpö nostetaan 76 asteeseen, eli suoritetaan ulosmäskäys. Tämä parantaa vierteen siivilöitymistä mäskistä.
  • vierre valutetaan pois kattilasta, esimerkiksi käymisastiaan ja pussi maltaineen valutetaan mahdollisimman tarkoin
  • vierre takaisin kattilaan ja kiehumaan
  • katkerohumalat pataan ja keitetään 50 minuuttia
  • loput 10g humalaa sekaan antamaan aromia (pidempi keitto haihduttaa aromeja ja jättää pääosin vain katkeroa)
  • 10 minuutin keitto vielä ja sitten mahdollisimman nopea jäähdytys n. 20 asteeseen. Tässä on aika välttämätöntä käyttää esimerkiksi kuparikierukkaa. Hitaasti jäähtyvään vierteeseen kehittyy sivumakuja.
  • vierre käymisastiaan ja hiivat pinnalle, annetaan käydä pari viikkoa n. 18-20 asteen lämmössä. Vierrettä kattilasta pois siirrettäessä käytetään siivilään laitettua lakanakangasta tai tiheää harsoa, humalamuhjun lisäksi keiton aikana saostuu proteiineja ja muita kiinteitä aineita vierteen joukkoon eikä niitä haluta mukaan käymisastiaan.
  • siirretään käynyt olut pulloihin tai kegiin, 2-4 viikkoa kypsyttelyä ja nauttimaan. Hiilihapot joko lisäsokerilla tai kegin tapauksessa kaasupullosta.
vierre

Vierre porisee. Keiton aikana olueen tulee humalan katkerot ja aromit sekä vierre kirkastuu.

Mielenkiinnolla odotan miten onnistuin tässä muistinvirkistelymäskäyksessä, prosessissa on paljon liikkuvia osia joten täsmälleen hakemaani maaliin en ole koskaan päässyt vaikka monta onnistunutta erää olenkin aikanaan keitellyt. Vierrettä maistaessa ainakin tuli nyt selväksi että katkeruus on juuri sitä mitä haetaan, erittäin rapsakkaa ja humalan aromit tuntuivat voimakkaina.

Lopuksi tieto koiran omistaville kotipanimomestareille: humala on hengenvaarallisen myrkyllistä koirille. Törmäsin tietoon ihan sattumalta ja hyvä niin, sillä jo yhden olutsatsin humalapurut riittävät tappamaan isonkin koiran, eikä apuja löydy mikäli ei ehdi heti oksettamaan…

PS. Käykääpä katsomassa ja äänestämässä suosikkianne lokakuun ruokakisassa, vastahankakin on mukana. Pari päivää aikaa vielä:

http://www.maku.fi/blogit/onko-nalka/parasta-lohturuokaa-aanestys

Leave a Reply