Omavaraisuus – pohjustusta teurastuksiin

Omavaraistalous on ajatuksena varsin kiehtova vaikka realistina sitä tuleekin pidettyä lähinnä mielenkiintoisena ajatusleikkinä. Merkittävään omavaraisuuteen on nykyajan kauppojen valikoimaan tottuneena turha edes pyrkiä, eikä siihen olisi oikeasti edes käytännössä mahdollisuuksia. Mutta oman maan perunat, chilit, yrtit ja muut tuottavat niin paljon mukavia fiiliksiä monellakin tapaa että kaikenlainen ruuan tuottaminen itselleen on erittäin suositeltava harrastus ihan kaikille. Itse kasvattean saa erinomaista laatua ja myös lajikevalikoima on kasvilla kuin kasvilla valtava. Kotipuutarhurin ei tarvitse tyytyä ”chiliin” tai ”tomaattiin”, kun siemenkauppojen valikoimista löytyy satoja ellei tuhansia erilaisia lajikkeita.

Maallemuuton myötä meille mahdollistui myös lihan tuottaminen omaan käyttöön. Vaikkei eläinoikeusaktivismi olekaan lähellä sydäntäni, on mukavaa tietää että juuri syömäni paisti on tuotettu taatusti hyvissä olosuhteissa ja eläin on saanut viettää elämänsä lajilleen ominaisesti. Eikä lihanpalaa ole tarvinnut rahdata toiselta puolelta maapalloa, vaikka Uuden Seelannin paistin saisikin pakastealtaasta pilkkahinnalla. Tällaisessa lähiruuassa laadun huomaa siitä tärkeimmästä asiasta, eli mausta. Ei tunnu villasukan aromia eikä mureampaa lihaa olekaan kuin reilu puolivuotias karitsa.

Lammas oli varsin luonnollinen valinta koska tilat ja laitumet löytyivät lähes valmiina käyttöön. Työtä lampaastakin riittää ihan tarpeeksi mutta esimerkiksi possuun verrattuna karitsa pärjää ja kasvaa kesällä paljon pienemmällä päivittäisellä hoitamisella. Siinä missä porsaalle pitää valmistaa ja kantaa ämpärikaupalla ruokaa päivittäin, riittää hyvällä laitumella heinää rouskuttavalle lampaalle raikas vesi, suolakivi ja kivennäinen.

Oma lukunsa toki ovat säänsuojat, aitausten rakentelu, lampaiden siirtely laitumelta toiselle, päivittäinen valvonta ja tarkkailu ym. Ja jos haluaa kasvattaa omat karitsansa alusta alkaen, täytyy luonnollisesti uuhille järjestää kunnolliset talviasumukset ja laidunkauden ulkopuolella niitä pitää hoitaa ja ruokkia pari kertaa päivässä, joka ikinen päivä.

Taloudellisesti ajatellen lampaiden kasvatus omaan käyttöön on järjenvastaista ja lähentelee typeryyden huipentumaa. Etenkin uuhten pitäminen talven yli rasittaa kukkaroa sillä talven heinät, kaurat ja kuivikkeet maksavat melkoisesti. Joten nimitän hommaa sitkeästi mukavaksi harrastukseksi, koska tunnetusti harrastuksethan maksavat aina. Ja kyllähän se sitä oikeastaan onkin, on hyvin rentouttavaa istuskella lämpimänä kesäpäivänä laitumen reunalla ja tarkkailla lauman kuljeskelua ruohotupsujen perässä. Lammas myös kesyyntyy helposti ja kuten tuttipullokaritsoja hoitaneet tietävät niin välillä liiaksikin. Koko kesän kannoilla kulkeneelle karitsalle on ilkeä pistää pulttipyssyä otsaan syksyllä.

Alusta asti meille on ollut selviö että pääasiallinen syy lampaiden pitoon on lihan tuotto, joten vaikka kaikilla lampaillamme onkin nimi niin koko ajan joutuu tietoisesti välttämään ajatusta lampaista lemmikkinä. Hieman vaikeaa tämä on etenkin karitsoimisaikaan kun syöttää pieneksi jäänyttä rääpälettä tuttipullosta tai kun kesyt uuhet tulevat laitumelta pyytämään rapsutuksia, mutta toisaalta tällainen antaa ihan uutta näkökulmaa lihaan ravintona ja on terveellinen muistutus siitä mistä se liha oikeasti tulee kaupankin tiskiin.

Nyt on siis enää pari päivää siihen kun meiltä lähtee kymmenkunta lammasta teurastamolle josta ne palaavat vakuumipaketeissa ruuaksi muuttuneina. Aikaisempina vuosina olemme teurastaneet itse kaikki karitsamme ja tänäkin vuonna jätimme muutaman itse teurastettavaksi mutta pääosan hoitavat ammattilaiset. Tänä vuonna lähtee ensimmäistä kertaa myös muutama aikuinen lammas teuraaksi. Mielenkiinnolla odotan millainen maku on täysikasvuisessa suomenlammaspässissä.

Viikonvaihteessa luvassa kirjoituksia ruhon paloittelusta ja resepti tai pari minulle jo perinteeksi muodostuneesta teuraspäivän iltapalasta, tuoreesta karitsanmaksasta. Ja jos saan mieleni rohkaistua, myös munuaisista voisi jotain mielenkiintoista koittaa saada aikaiseksi. Parin viikon kuluttua olisi tarkoitus kirjoitella varsinaisesta teurastuksesta nylkemisineen kun teen koko homman itse alusta alkaen. Jos vaikka saisin aikaiseksi jonkinlaista kuvitettua aloittelijan opasta muille harrastajalampureille. Ainakin voin osoittaa pari aiempina vuosina tekemääni virhettä ja antaa jokusen vinkin ihan ekaa kertaa hommaa suorittaville.

1 comment to Omavaraisuus – pohjustusta teurastuksiin

  • Itselläni on myös ollut ” unelmana ” kokeilla jonkun asteista lihan tuottamista,koti tarpeisiin.Lammas ja kani ovat olleet mietinnässä.Oli kiva löytää tämä sinun blogisi ja lukea kuinka omavaraisuus teillä toimii.

Vastaa