Pomade – ei syötäväksi

pomade

Nyt hetken ajan jotain ihan muuta, sillä Vastahanka tekee syrjähypyn lifestyle -blogien tontille. Kirjoitan nyt aiheesta josta en olisi arvannut koskaan pahemmin kiinnostuvani saati perehtyväni niin paljoa että ryhdyn juttua kirjoittamaan. Parturissa en ollut käynyt kahteen vuosikymmeneen enkä tuona aikana omistanut edes kampaa joten aika puhtaalta pöydältä tutustuin aiheeseen kun keksin neljänkympin täyttyessä kasvattaa hiukset ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Parin kuukauden sisään tuli eteen taas tilanne joka aiemmin on johtanut trimmerin kaivamiseen kylppärin laatikosta: tukka kasvaa kaikkiin mahdollisiin vääriin suuntiin.

Ainoa kosketuspinta hiusmuotoiluun oli joskus teiniä kokeillut lakat ja geelit, joista muistikuvana oli että kuivuttuaan pölyävät silmät ja nenän umpeen. Eivätkä pidä karvoja ojennuksessa. Vaimo vinkkasi että nykyään on hiusvahoja ja paria kokeilinkin. Toimivat haluamallani tavalla kun tukka oli vielä tosi lyhyt, mutta eivät kuitenkaan olleet erikoisen mukavia käyttää.

No, googlettelua ja lueskelua ajan kuluksi ja aika äkkiä törmäsinkin minulle tässä yhteydessä uuteen termiin Pomade, josta tuli mieleeni vain berliininmunkkien sokerikuorrute. Nopeasti kuitenkin selvisi että kyseessä on se rasva jota Elvis ja muut rokkisedät ovat leiponeet päähänsä 50 -luvulta asti. Ja että kyseistä hiuslevitettä saa nykyään sadoilla eri tuotemerkeillä, sekä vesiliukoisena että perinteisenä vaseliinipohjaisena versiona.

Tuotteena pomade on peräisin jo ainakin 20-luvulta, jolloin käyttäjäkunta ei ollut kapinallista nuorisoa vaan kaikki vähänkään itseään herrasmiehenä pitävät kampailivat hiuksiaan vielä tänä päivänäkin markkinoilla olevilla Murray’sin tai Sweet Georgia Brownin tuotteilla. Käsitykseni mukaan pomadet ovat viimeiset vuosikymmenet olleet aika marginaalisten ryhmien käytössä, etunenässä aiemmin mainitsemani rasvikset ja rockabillyhenkiset alakulttuurit. Maailmalla pomadebuumi on kuitenkin kiihtymässä joka näkyy myös tuotemerkkien ja pomadelaatujen määrässä.

Buumi on aika äskettäin rantautunut myös Suomeen ja aivan erinomainen verkkokauppakin löytyi. Osoitteesta www.dickjohnson.fi (hiukan englantia taitavat vähintäänkin hymähtävät tässä kohtaa) löytyy oikein mainio valikoima monenlaisia tuotteita erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Yksittäisten tuotteiden hinnat ovat hieman kalliimpia kuin vaikka saksalaisella kilpailijalla mutta edullinen, jopa ilmainen postitus tai nouto Tampereen varastolta kääntävät edun selkeästi Tampereen poikien kaupalle. Hiusmuotoilutuotteiden lisäksi valikoimassa ovat parranajovermeet aidoista partaveitsistä lähtien, shampoot ja parranhoitoöljyt.

Otin yhteyttä kauppiaisiin ja heidän kertomansa vahvistaa saatua kuvaa yrityksen toiminnasta. Heidän tarkoituksenaan on olla rento, välitön ja asiakaspalvelultaan erinomaistakin parempi verkkokauppa miehille. Omien tilausteni perusteella homma toimii kuten luvataan, paketit lähtevät saman tien ja tuotteet ovat lupaustensa veroisia. Kaupan olevat tuotteet ovat meidän markkinoillamme hyvin pitkälti täysin uusia joten tilausta luulisi löytyvän. Dick Johnson on sosiaalisessa mediassa varsin aktiivinen joten hyviä tarjouksia halajavan kannattaa seurailla heidän facebook- ja instagramtilejään. Huhu kertoo että Dick Johnson on perustamassa Tampereelle myös perinteistä miesten parturia, jossa laitetaan naamakarvatkin ojennukseen. Eli hep hep, tutustumaan: www.dick.fi

Pomadet ovat erittäin mukavia käyttää ja tukan saa ojennukseen vaikkei olisi aiemmin pahemmin peilin edessä fixailua harrastanutkaan. Ainakin taakse sliippaaminen toimii, mitään vaikeampaa en ole nähnyt omalla kohdallani tarpeelliseksi yrittää. Erinomaisen hyvä asia joka erottaa pomadet geeleistä ja muista on se, etteivät ne kuivu päähän vaan pysyvät pehmeinä ja muokattavina. Jos tukka menee silmille, saa sen parilla sormien haromisella tai kamman pyöräytyksella takaisin kuosiin.

Vaseliinipohjaisen ja vesiliukoisen ero on selvä, rasvapomadea ei saa yhdellä pesulla tukasta kokonaan pois. Eikä ole tarkoituskaan, sillä aine myös pitää hiukset hyvässä kunnossa. Ja seuraavana aamuna pärjää pienemmällä määrällä. Oman kokemukseni perusteella normaali shampoopesu irrottaa pomaden rasvaisimman aineksen, joten tyynyliinat ja sohvan selkämykset eivät ole rasvassa hyvin nukutun yön jälkeen.

Suositus silti on, että vaikkapa kerran viikossa pesee jollain oikein tehokkaalla shampoolla mahdollisimman tarkoin rasvat pois jotta päänahka saa välillä hengähtää kunnolla. Tämä vaatii useamman pesun ja esimerkiksi kuuma sauna tai oikein kuuma suihku helpottaa hommaa. Käyttävätpä jotkut jopa tilkan astianpesuainettakin rasvan irrottamista helpottamaan.

Kokeilemalla löytää oman suosikkinsa, suosittelisin rohkeasti testaamaan myös näitä vaseliinipohjaisia tuotteita. Minusta tuntuvat helpommilta ja mukavammilta käyttää kuin sinänsä erinomaiset vesiliukoiset, joita niitäkin tulee käytettyä aina välillä. Sain DJ:ltä pari tuotetta testattavaksi jo aiemmin ostamieni lisäksi. Näistä ensikokeilujen perusteella varauksetta suosittelisin etenkin Reuzelin, Layriten ja Daimon Barberin tuotteita, ensinmainitulta löytyy myös vaseliinipohjaiset mömmöt.

 

Ehkäpä palaan kesän aikana vielä tuotearvostelujen merkeissä, ensin pitäisi juonia kuitenkin lihapitoisia juttuja juhannusjuhliin…

1 comment to Pomade – ei syötäväksi

  • Olipas asiallinen teksti. Olet aivan oikeassa, loisto putiikki on kyseessä. Pomaden poistoon oon ite huomannut että ihan perus kosteuttava hoitoaine toimii kovaa. Esim. mainittu Reuzelin vihreä pomade lähtee letistä kun pistää hoitoaineet kuiviin hiuksiin ja antaa vaikutella sen vartin verran. Sit tarkka huuhtelu. Mulla ainakin toimii.

Leave a Reply