Väärin rempattu, pitää tehdä niin ja näin!

Talomme alkuperäisessä asussaan. Jälkikäteen on laitettu tiilikatto ja ulkovuoraus, ikkonoihinkin tuplalasit. Meniköhän talon alkuperäinen henki pilalle...

Talomme alkuperäisessä asussaan. Jälkikäteen on laitettu tiilikatto ja ulkovuoraus, ikkunoihinkin tuplalasit ja ulko-ovissa on lukot ja eristeet. Meniköhän talon alkuperäinen henki pilalle…

Noniin, näin vanhaa taloa asuvana ja remppaillessa tulee lueskeltua aiheeseen liittyviä keskustelufoorumien ja facebookin mielipidekirjoituksia ajoittain paljonkin. Pistänpä vaihteeksi vähän kärkkäämmän kirjoituksen tännekin…

Vanhoja taloja asuvien harraste/elämäntaparyhmiä seuratessa on pikkuisen alkanut hymyilyttää monien fanaattisuutta lähentelevä tunnelataus kaikkia yli 50 -vuotiaita rakennuksia kohtaan. Etenkin täysin vieraiden ihmisten remontteja ja niiden oikeaoppisuutta tiirataan otsat kurtussa luupin läpi. Auta armias jos joku on laittanut lahonneiden ikkunoidensa tilalle jotain muuta kuin puusepän valmistamat alkuperäiset mallit tai vielä pahempaa, mennyt maalaamaan seinän valkoisella. Etenkin tuo valkoisen paheksuminen on varsinainen muoti-ilmiö, sisustuslehdessä valkosävyiseen kotiin ihastunut on peruuttamattomasti lyönyt otsaansa trendipellen leiman näiden antiikkipuristien silmissä. Jotka itse saattavat täysin tyytyväisenä sisustaa sitä 100 -vuotiasta taloaan 50-luvun malliin. Eipä siinäkään mitään väärää ole, vaikka aika modernilta se kuulostaakin jos samalla logiikalla ajattelee…

Monelta tuntuu autuaasti unohtuvan se, että tuskin kukaan Suomessa asuu vaikkapa 100 -vuotiasta taloaan niin kuin siinä valmistumisaikaan asuttiin. Veikkaan että useimmilla on sisälle vedetty niin juokseva vesi kuin sähkötkin, monelle jopa erilliset märkätilat suihkuineen. Harva pesee enää lattioitaan hiekalla tai kantaa jouluksi olkia pirtin lattialle. Jääkaappikin hurisee keittiön nurkassa kodin talonpoikaista henkeä pilaamassa, televisiosta puhumattakaan. Vaikka kuinka haluaisi säilyttää talon alkuperäisenä, on tehtävä kompromisseja tai järkiperäisiä uudistuksia. Näin on ollut talon koko elinkaaren ajan. Jokainen vetää vuorollaan rajan johonkin vaikka olisi kuinka vanhaa säilyttävä ja alkuperäistä arvostava. Nykyihmisen mielestä talon alkuperäiseen henkeen kuuluvat asiat ovat monesti jälkikäteen modernisoitua. Oli sitten kyse päreiden tilalle asennetusta tiilikatosta tai punamultamaalin tai ulkoverhouksen laittamisesta hirren pintaan vaikka seinä alkujaan olikin useamman vuosikymmenen harmaana.

Mielestäni tärkeintä on se, että talossa viihtyy itse ja arki on mutkatonta ja toimivaa. Veikkaan että tämän allekirjoittavat kaikki, vaikka seuraavassa hengenvedossa saattavatkin tuomita jonkun mielestään väärin ehostetun hirsitalon pilatuksi. Näkisin että paheksumisen paikka tulee vasta siinä kohtaa kun on rikottu jotain peruuttamattomasti, tällöinkin vain mikäli asia oltaisiin voitu tehdä järkevämminkin. Eikä siinäkään tapauksessa ole syytä tuomita tekijää julkisesti idiootiksi tai haukkua hänen kotiaan kammottavaksi.

Jossain törmäsin ajatukseen että kutakuinkin kaikki vanhat rakennukset ovat kulttuuriperintöä ja täten yhteistä omaisuutta jonka suojelu pitäisi kirjata lakiin. Mitähän tämä sitten tarkoittaisi käytännössä. Sekä peruskorjaus- että pintaremontit vain museoviraston tai vastaavan tahon hyväksymään malliin, kaikki nykyasujan tarpeet ja toiveet unohtaen? Ja liian huonoon kuntoon päässeitä vanhoja hirsitaloja ei saisi purkaa, mutta ei ketään voi velvoittaa sellaista omilla varoillaan restauroimaankaan joten pystyynhän ne kehikot lopulta mätänisivät. Poikkeuksellisen merkittäviä historiallisia kohteita lukuunottamatta nämä talot ovat kuitenkin ihmisten koteja ja yksityistä omaisuutta.

Verkkokirjoittelijoilta tuntuu usein puuttuvan normaalit kohteliaisuussäännöt. Erittäin helposti ollaan kovaan ääneen tuomitsemassa toisen koti hirvittäväksi, mauttomaksi ja pilatuksi mikäli vanhan talon remontti ei satu miellyttämään omia arvoja. Usein on kyse pelkistä sisustusratkaisuista tai värivalinnoista, eikä niinkään oikeista rakenteellisista virheistä kuten hirsitalon tilkitsemisestä umpipulloksi tai muusta vastaavasta mahdollisesti ihan oikeata vahinkoakin aiheuttavasta toimenpiteestä. En minäkään omaan talooni laittaisi ikipäivänä laminaattilattiaa mutta jos joku kokee sen toimivaksi ja hyväksi ratkaisuksi niin siitä vaan, ei se taloa pilaa millään tavalla.

Tuo valkoisen voimakas paheksuminen jäi vielä sen verran mieleen että laitetaanpas esimerkin vuoksi muutama vuosi sitten huutokaupasta ostamamme vaatekaappi tähän. Kaappi on iso, hieno ja sisältää myös hauskoja yksityiskohtia, on nimittäin purettavissa pieniin paloihin ja kokoon laitetaan sepän valmistamilla rautaosilla. Hinta jäi erittäin edulliseksi, todennäköisesti suurelta osin johtuen siitä että joku aiempi omistaja oli vetäissyt pintaan valkoisen lateksin. Sen sijaan että olisin tämän nähdessäni heittäytynyt polvilleni maahan, repäissyt paidan päältäni ja kironnut talonpoikaisesineen tuhoajan maanrakoon, huusin mielestäni kohtuusumman ja saimme mainion käyttöesineen kotiin. Eikä se minun mielestäni ole ollenkaan rumakaan…

DSC_3490

Näitä blogijuttuja saa muuten kommentoidakin jos tulee jotain mieleen tai haluaa osoittaa minun puhuneen ihan puuta heinää 😉

12 comments to Väärin rempattu, pitää tehdä niin ja näin!

  • Merja

    Kyllä veit jalat suusta 🙂 Omaa 120-vuotiasta taloani ollen korjaillut ja parannellut paljonkin. Olen yrittänyt pitää osan alkuperäisen hengen mukaisena, mutta kaikkea ei voi eikä pysty. Siis hengen MUKAISENA, en välttämättä NÄKÖISENÄ. Olen hiukan suunnitellut jopa maalata makuuhuoneen hirsille otetun seinän valkoisella kuultomaalilla… Joku minua jo haaveestani moitti, mutta kyllä taidan sen siltikin tehdä… 🙂

  • 🙂 hienosti kirjoitettu!

    Nimim. Talo vm 1929 ja lattialämmitys mukavasti laattalattiaa lämmittää 😉 tassut pysyy lämpimänä! Enkä siis moiti ihmisiä itsekään jotka vanhaa kunnioittaen remontoivat ja restauroivat, hatun nosto heille, mutta kun kaikki ei vain sellaiseen esim terveydellisistä syistä voi alkaa ja silti vanhat talot viehättää… Kukin tamplaa tavallaan! 🙂

  • mielestäni pitää rempata omaksi kodiksi tai lomapiakaksi – ei museoksi. Vanhaa kunnioittaen kun tarve vaatii, järkeä kunnioitttaen kun tarve vaatii.

  • Edellisten remonttien kerrostumia kuoriessa näkyy eri vuosikymmenten trendit: mm. muovit seinissä (rintamamiestalo) ja jos jonkinlaisia ratkaisuja. Kukin tavallaan, kunhan talo pysyy terveenä. Itse näkisin, että talon henkeä kunnioittaen mutta nykyajassa.

  • Ninni

    Ihanaa kun joku sanoo tämän ääneen. On kurjaa että arvostellaan ja paheksutaan sitä että joku on halunnut lisätä vanhan talonsa käyttömukavuutta. Toisinaan(varmaan aika usein) tulee vastaan myös raha, aina ei ole varaa valita sitä ”aitoa” materiaalia vaan joudutaan tekemään kompromisseja. On ollut aika kun vanhaa ei arvostettu ja esim lankkulattiat revittiin huitulan kuuseen, pönttöuunit/kakluunit purettiin uusien ”parempien” edestä. Paha on siinä sitten sitä vanhaa vaalia. Kiitos, tämä pelasti tämän aamun

  • Juu, ja minua taas naurattaa käsite ”kesämökki”. Kesämökkiä ei ole suurin osa suomalasista ”mökkeilijöistä” ikänä nähnytkään. Entä kämppää?

  • Epäilen myös että talon alkuperäisasukkaat ja rakentajat olisivat käyttäneet mukavuuksia ja värejä oman mielensä mukaan jos vain näitä vaihtoehtoja olisi tuolloin ollut järkevään hintaan tarjolla. En jotenkin näe varsinkaan näitä paljon kovemman elämän eläjiä tekemässä jotain vaikeimman kautta ihan vaan siksi koska he ajattelevat talon henkeä. Varmasti heistä jokainen pyrki tekemään talosta mahdollisimman viihtyisän kodin itselleen, enkä siis näe miksi kenenkään muunkaan pitäisi jäädä jonnekin pimeälle keskiajalle kotinsa kanssa jos halua siihen ei ole.

  • Olen kanssasi samaa mieltä! Juuri sivusin tätä aihetta parilla lauseella eilen blogissani:). http://www.lily.fi/blogit/myjuw/remontin-jalkeen-part-vii-after-renovation-part-vii

  • esa

    Olen tehnyt timpurin hommia n.35 vuotta,nyt vaan laiskottelen.Tuollaisten vanhojen talojen korjaaminen on aina ollut minusta parasta mahdollista työtä. Saa nähdä vanhojen mestareiden taidokkaita ratkaisuja sen aikaisilla työkaluilla,tänään harva pystyy siihen.Suorastaan nautin kun pääsin vanhan hirsirakennuksen ”kimppuun”ja tekemään siitä tilaajalle mieluisaa kotia. Mutta jos sattuu museovirastolta joku tiukkapipo hommaa valvomaan niin johan katoaa tekijältä nautinto,ei mitään neuvottelu varaa.

  • Remppailija

    Ihanaa että joku sanoo tän ääneen. Ollaan täällä remonttipölyjen joukossa miehen kanssa naureskeltu et varmasti joku raahais meitä saunan taakse kun ”pilataan” taloa tekemällä siitä meidän näköstä. Ja tosiaan tehdään vaan pintaremppoja ja poistetaan 70-luvulla tehtyjä omituisuuksia. Ja meillä on valkosia pintoja myös, apua! 😀

  • Remontoimme rintamamiestaloa aitoon 50-luvun henkeen eli sitä otetaan mitä sattuu olemaan (kunhan se hengittää). Ei ole tilattu kaakeleita Italiasta eikä etsitty alkuperäisiä sähkökytkimiä. Ja ihme, silti täällä jotenkin pärjäillään!

  • Tia

    Mun mielestä kukin saa asua tyylillään, mutta mielestäni mielessä kannattaisi pitää miten sitä vanhaa hirsitaloa korjaa…
    Meillä on tönö korjattu lähes lattiasta kattoon (http://pienenpienitalo.blogspot.fi/search/label/Raksa ), ihan lapsiperheelle sopivaksi asuinpaikaksi 🙂

Leave a Reply