Villiä syötävää

villiäsyötävää

Kirjoitan tässä nyt ensimmäistä kertaa Vastahankaan, mutta oikein mielelläni! Sain puolitoista vuotta sitten upean mahdollisuuden lähteä aikuisopiskelemaan luonto- ja ympäristöalaa. Puolen vuoden kuluttua minusta pitäisi tulla luonnonvaratuottaja. Koulutuksen aikana olen saanut opiskella mm. villiyrtti-  sekä sienineuvojaksi. Miten paljon olenkaan sivistynyt luonnon moninaisuudesta, viljelystä, eläimistä. Ja miten paljon kunnioitukseni kaikkea tätä kohtaan on vain kasvanut, vaikka aina metsän tyttö olen ollutkin.

Villiyrteistä voisi kirjoittaa kirjan, mutta ajattelin, että listaisin muutamia omia suosikkejani ja mitä juuri nyt on saatavilla! Ihan aluksi muutama sana itse keräyksestä. Yrtit kerätään puhtaalta pölyttömältä kasvupaikalta. Maantiehen olisi hyvä olla matkaa n. 50m. Kerättävien kasvien pitää olla terveitä, puhtaita, nuoria ja vahingoittumattomia. Kerätään kuivalla säällä aamukasteen kuivuttua ilmavaan koriin. Eri yrtit on hyvä pitää toisistaan erillään. Yrttien puhdistus ja käsittely on hyvä tehdä nopeasti heti kotiin päästyä.

vuohenputki

Vuohenputki. Ärsyttävä, leviävä rikkakasvi josta et pääse millään eroon! Ei, vaan herkullinen villiyrtti, jota välillä niitetään, jotta saadaan taas uutta vuohenputkea ruokapöytään. Vuohenputkesta käytetään aluslehdet, jotka ovat parhaimmillaan toukokuussa vaaleanvihreinä ”suppusina”. Me käytämme tätä koko alkukesän, koska niinkuin mainitsin sitä voi niittää jolloin alkaa puskea uutta kasvua. Vuohenputki sopii salaatteihin, pestoihin, sämpylöihin, keittoihin, yrttisilppuun ym. Sitä kuivataan (paperipussit ovat hyvä säilytyspaikka kuivatulle) sekä pakastetaan ihan tuoreena tai ryöpättynä.

Vuohenputken tuntomerkkejä: n. 50-80 cm korkea kasvi. Kasvaa tiiviinä mattomaisena kasvustona. Lehdet  jakautuvat kolmeen osaan, joista kukin jakaantuu kolmeen lehdykkään, kukinto on kerrannainen sarja ja kukat vihertävän valkoiset. Lehtiruodissa kouru. Näköislajina karhunputki. Tarkempia tunnistusohjeita aiemmasta artikkelista.

omenankukka

Omenankukka. Kauneimpia kukkia herkkyydessään omasta mielestäni. Hyvänä kukintovuotena kerään paljon terälehtiä ja kuivatan ne. Terälehtiä voi käyttää teessä, kylvyissä, itse valmistetussa kosmetiikassa, sekä vinkkinä tuleviin valmistujaisjuhliin: kaunistuksena vesikannussa tai jääpalan sisällä. Pian nämäkin tippuvat kuin lumisade omenapuista, eli nyt täytyy pitää kiirettä jos halajat omenankukkia!

nokkonen

Terveyspommi nokkonen! Tämän tunnistavat varmasti kaikki tai ovat ainakin tunteneet polttavan pistelyn siihen koskettuaan. Miksi muuten melkein jokainen lapsi ainakin kerran elämässään pyöräilee tai kaatuu suoraan nokkospuskaan? Nokkonen taitaa olla suosikkini villiyrteistä noin ruuanlaiton kannalta. Se on herkullinen ja mielettömän terveellinen. Ohittaa terveellisyydellään pinaatit mennen tullen! Nokkonen tykkää kasvaa myös laitumien ja peltojen läheisyydessä, mutta sieltä sitä ei kannata poimia nitraattikertymien vuoksi.

Nokkostakin voi niittää välillä jolloin saadaan taas uutta satoa. Nokkosta voi säilöä kuivattamalla ja tuoreeltaan tai ryöpättynä pakastamalla. Ja tätä yrttiähän sopii laittaa vaikka mihin ruokaan Nam!

poimulehti

Miten kaunis poimulehti onkaan kun sen lehtikourussa on aamuisin nestepisara! Tämä ”hiirenhame” on myös hyvänmakuinen vaikka salaatissa tai yrttijuomissa. Sitä sanotaan erityisesti naistenyrtiksi. Sillä on hyviä ominaisuuksia mm. naisten hormoniongelmiin. Poimulehteä voi kerätä alkukesän kukkimiseen asti. Suomessa on muuten n. 25 melkein samannäköistä poimulehtilajia jotka eroavat toisistaan lehtien karvaisuudeltaan ja maultaan. Varjossa kasvaneet yksilöt ovat yleensä miedomman makuisia. Nyt on hyvä aika kerätä poimulehdet, pian ne nimittäin jo kukkivat!

ahomansikka

Ahomansikalla on erityisen kaunis lehti. Sitä esiintyy mm. ahoilla, lehtomaisissa tuoreissa metsissä, lehdoissa… Ahomansikasta voi siis käyttää muutakin kuin marjan. Ennen kukintaa voi nimittäin kerätä lehtiä, joista saa erinomaista teetä. Itse fermentoin eli hiestän mansikan lehdet ennen kuivausta. Fermentointi parantaa makua, vähentää kitkeryyttä ja päästää aromiaineet valloilleen.

fermentointi

Pikaisesti fermentointi:

Anna lehtien nahistua pari tuntia huoneenlämmössä. Pyörittele sitten kämmeniesi välissä pieniä lehtitukkuja palloksi. Lehtipalloja saa pyöritellä oikein rajusti jotta lehdet menevät hieman rikki ja pysyvät tiukkana pallona. Laita pallot puhtaaseen lasipurkkiin ilmavasti ja purkin kansi löyhästi kiinni jotta ilma pääsee sisään. Purkki 40 asteiseen uuniin, anna hiostua uunissa kunnes lehdet ovat ruskeita. Aukaise lehtipallot ja laita kuivumaan. Tässä toimisi kuivuri parhaiten, mutta minä kuivattelen yleensä leivinuunin päällä. Kuivuttuaan pakkaa paperipusseihin.

Miten paljon ja mitä kaikkea tuolta luonnosta voisi juuri nyt poimia ja säilöäkkään! Näistä ylläolevista helposti tunnistettavista on kuitenkin jokaisen helppo alkaa.

Villit terkut,

Tanja

 

 

 

 

Leave a Reply