Inari – erämaan kutsu

Terveiset Inarista. Viikon mittainen Lapinmatka antoi niin paljon energiaa että Vastahanka -blogikin aktivoituu taas ja uusia artikkeleita on työn alla useampia.

Suosittelen kaikkia vähänkään luonnonrauhaa kaipaavia suuntamaan kohti pohjoista. Mikäli 13-15 tunnin automatka tuntuu liian pitkältä, pääsee Ivaloon tai Kittilään lentokoneellakin reilussa tunnissa Helsinki-Vantaan kentältä. Henkilökohtaisesti olen silti sitä mieltä, että määränpää tekee jokaisen autossakin istutun kilometrin vaivan arvoiseksi. (tällä kertaa ei muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan, mukana kun kulki koiria, lapsia ja viikon tarvikkeet koko revohkalle)

Saavuimme perille yöllä ja vastassa oli taivaan täydeltä revontulia. Ja heti aamulla ulos mökistä astuessani lennähti kuukkeli tervehtimään metrin päähän terassin kaiteelle. Viimeisen päälle Lapin kliseitä mutta TOIMII. Eikä kahvikaan ole maistunut koskaan yhtä hyvältä kuin laavulla, nokipannussa keitettynä ja kuksasta juotuna. Terästeellä tai ilman.

Lintusaalis jäi tällä kertaa nollaan, näköyhteys saatiin muutamaan metsoon ja yhteen riekkoparveen mutta jätettiin jatkamaan eloaan tällä kertaa. Muuten eläimiä nähtiin runsaasti, lintujen lisäksi hirviä, tietysti poroja ja kettukin kävi pihamaalla tarkistamassa tilanteen. Kalansaalis sen sijaan oli vähintäänkin mainio. Inarijärvi tarjoili meille päivittäin toinen toistaan kauniimpia siikoja ja yksi taimenkin päätyi saaliiksi.

Viikonvaihteessa alkavat taas lampaiden teurastukset ja uusi artikkeli aiheesta onkin hyvässä mallissa jo. Myös kuivaliha-asiaa on tulossa sekä juttua em. hommiin liittyvistä työvälineistä ja niiden huollosta.