Kalkkunoiden teurastus

Kalkkunakukko kukkoilee

Kalkkunakukko kukkoilee

Näin marraskuun alussa koitti hetki teurastaa ensimmäiset omat kalkkunat. Ostimme poikaset kasvamaan heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin ne olivat 6 -viikkoisia, pienen kanan kokoisia tipusia. Nyt reilut 4 kuukautta myöhemmin on kaura, omenat, kaikenlainen vihreä sekä alkuvaiheessa syötetty väkirehut kasvattanut niistä liki 20 -kiloisia äänekkäitä ja erittäin sottaavia möhkäleitä. Lihakalkkunoiden kasvuvauhti on todella huimaa, jopa vaarallisen nopeaa sillä nopeassa kasvussa lintujen nivelet ja luut ovat kovilla. Me rajoitimmekin väkirehua heti alusta alkaen lisäämällä ruokavalioon reilusti kauraa ja kaikenlaista muutakin kevyempää ruokaa. Syksyn matoinen omenasatokin meni kalkkunoiden nokkiin. Väkirehun antamisen lopetimme kokonaan jo kuukausi ennen teurastusta ja nyt on menty jonkin aikaa pelkällä kauralla. Kalkkilisää toki unohtamatta.
Hitaampi kasvu ja väkirehun lopettaminen tekee kuuleman mukaan lihasta huomattavasti maukkaampaa ja rakenteeltaan tiivimpää. Kaupan broilerit ja kalkkunat ovatkin omaan makuuni melkoista pullamössöä, liha on höttöistä eikä makua juuri ole.

Lintujen lopetuksessa käytetään usein apuna kartiomaista lopetussuppiloa josta siihen työnnetyn linnun pää ja kaula törröttävät sopivasti kirveen tai veitsen ulottuville. Tällä kertaa jäi suppilo askartelematta joten lopetus tehtiin perinteisemmin kirveellä & pölkyllä. Linnut oli tarkoitus laittaa säkkiin niin että pää pilkistää kulmaan leikatusta aukosta mutta eivätpä nämä mihinkään rehusäkkeihin mahtuneet. Tiedossa oli että  päätön kalkkuna räpikoi voimakkaasti mutta ensimmäisen pään pudottua alkanut mellakka yllätti silti. Parikymmenkiloinen lintu hakkasi siivillään ilmaan kuraa ja hiekkaa niin että jaloista pidellyt kaveri oli hätää kärsimässä. Toisaalta näin aina eläimiä teurastettaessa helposti syntyvä hermostuneisuus poistui kuin itsestään, sen verran tuli säpinää hommaan tuossa. Kalkkunan kannalta toimenpide ei varmasti voisi olla humaanimpi, lähtö tulee sekunnin murto-osassa eikä lintu ehdi asiasta stressaamaan.

Toisen kalkun kohdalla otin fiksuna miehenä linnun tiukkaan kainalo-otteeseen, eikä se tällöin päässytkään niin paljoa räpistelemään. Sen verran kuitenkin että kädessä on nyt mustelma. Toinen asia joka puhuu kainalo-otetta vastaan on se, että kaikki kalkkunan veret roiskuvat päälleni. Vähääkään liioittelematta koko selkäni, housujen toinen puntti ja oikea kenkä olivat läpi asti märät verestä. Varsin brutaali fiilis jäi tästä, joten loput lopetettiin niin että päättömät melskasivat minkä parhaaksi näkivät jaloistaan roikkuen.

Ruhojen käsittely oli vielä melkoista opettelua joten en ala mitään ohjeistusta tässä tarjoamaan, kerronpa vain pääpiirteittäin mitä tehtiin. Ennen kynimistä lintua huljutellaan n. 70 -asteisessa vedessä arviolta minuutin verran, välillä kannattaa kokeilla lähtevätkö sulat helposti irti. Liian kuumassa vedessä iho alkaa kypsyä ja repeilee kynittäessä helposti. Kun sulat ja höyhenet alkavat irrota, kynitään lintu reippaasti myötäkarvaan nyppimällä. Kynimisen jälkeen ruho pestään huolella. Meidän ulkotarha oli olkien levityksestä huolimatta näin syyssateilla aivan mutavelliä joten huolellinen piti olla pesun kanssa. Nylkeminen on myös ihan hyvä vaihtoehto ja kokeilun vuoksi nyljinkin näistä kaksi. Nahan irtoamista näköjään helpottaa huomattavasti kun riiputtaa lintua kokonaisena, suolisto vain poistettuna yön yli kylmässä (0-5 astetta) tilassa.

Veitsen kanssa varovasti peräpuolelta vatsa auki ja suolisto ulos. Kaulapuolella olevaa kupua pitää varoa, rikkoutuessaan se levittää sisältönsä ympäriinsä. Viimeisen vuorokautensa kalkkunat olivatkin paastolla jotta suoli ja kupu ovat mahdollisimman tyhjiä. Kivipiira, maksa ja sydän otetaan talteen. Kalkkunan kivipiira onkin ison miehen nyrkin kokoinen joten siitä saa jo ihan syötävääkin. Samaten kaula leikataan irti ja otetaan talteen kastikkeiden keittoa varten tai vaikka koiralle makupalaksi.

Teurastuspäivän hommat ovat sen verran raskaita että kunnon kuvia ei ehdi eikä jaksa ottaa, pitäisi olla valokuvaaja erikseen mukana. Mutta tässä hiukan mittasuhteita, kuvan keltainen veitsi on 27 senttiä pitkä.

Teurastuspäivän hommat ovat sen verran raskaita että kunnon kuvia ei ehdi eikä jaksa ottaa, pitäisi olla valokuvaaja erikseen mukana. Mutta tässä hiukan mittasuhteita, kuvan keltainen veitsi on 27 senttiä pitkä. Kuvassa siis koivet ja siivet.

Lopuksi vain huuhdellaan vielä huolellisesti ja annetaan ruhon jäähtyä viileässä paikassa. Pari kalkkunaa jätimme kokonaisiksi ja lopuista otin rintafileet, koivet ja siivet irti. Nämä meidän kukot olivat 18 kilon molemmin puolin joten vakuumiin laitettaessa sai koivetkin laittaa pariin osaan ja rintafileestä tekee 3 hengen perhe kolmekin ateriaa. Siivetkin olivat samaa kokoluokkaa broilerin koiven kanssa. Puhdistetuista ruhoista täytynee keittää lintuliemi, siitä sitten oma juttunsa.

Tänä vuonna kävi tosiaan sikäli tuuri että kaikki kalkkunamme osuivat olemaan kukkoja ja lihaa tuli paljon.  Mutta reilusta lihamäärästä huolimatta kilohinta nousi kyllä melkoiseksi, kauraa ja rehua meni useampi sata kiloa 5 kalkkunan ahnaisiin nokkiin. Päivittäiselle hoitamiselle ja lapiointihommille ei viitsi edes arvioida hintaa, mutta sepä ei ole näissä omavaraisharrasteluissa se pääasiakaan.

1 comment to Kalkkunoiden teurastus

  • Nimetön

    Ihailtavaa omavaraisen talouden tavoittelua. Kuvitus ja kuvaileva teksti vähintään loistavaa, välittämään intensiivisiä tunnelta.
    Tätä blogia on mukava seurata, -j

Leave a Reply