Raparperikatkero

bitter (1)
Suurena Camparin, Carillon ja muiden katkeranhappamanmakeiden juomien ystävänä kiinnostuin kovasti kun törmäsin verkossa kotitekoisen raparperikatkeron reseptiin. Noita em. kaupallisia juomia tulee nautittua kesäaikaan kuplavedellä jatkettuna drinkkinä grillailun ohessa ja samantyyliseen käyttöön aloin tätä omaakin kokeilua suunnitella. Eli kirpakkaa makua ja sen verran sokeria että vissyyn sekoitettuna tulee sopivan raikas juoma, ei missään nimessä imelä. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin kirkasta viinaa ja hieman erilaisia mausteita muutenkin. Oman sekoituksen pohjaksi valitsin halvan ginin, josta tulee sitten jo valmiiksi vähän mausteisempaa makua. Ja pohjautuuhan herkullinen perinnejuoma Gambinakin giniin joten ei tämä voi ihan pieleen mennä…

Raparperit olivat tänä vuonna tavallistakin aikaisemmassa joten napsin hetkessä mukavan nipun mehukkaita varsia pihamaalta ja pilkoin purkkiin. Lisäsin myös kahden sitruunan kuoren ohuina suikaleina. Sitruunankuoria paljon käyttävälle voin suositella ns. strimlarautaa, joka on näitä keittiön hifistelyvälineitä mutta sellaiseksi harvinaisen usein käytetty ainakin meidän taloudessa. Tulee näppärästi sitrusta grillimarinadeihin, leivonnaisiin ja vaikka glögin piristykseksi.

strimla

Strimlarauta mallia Ikea, hintaa pari euroa.

Muita mausteita valitsin vähän fiilispohjalla, tällä kertaa käteen sattui:

– puoli tl mustapippureita
– 1/4 tl korianterinsiemeniä
– muutama neilikka
– puolikas vaniljatanko. Tästä oli jo aiemmin rapsutettu siemenet johonkin muuhun käyttöön mutta tuoksua ja makua irtoaa silti erittäin runsaasti
– jokunen tähtianis
– ropsaus mustapippureita
– pieni pätkä kanelitankoa

Ainekset sekoitetaan lasipurkkiin ja päälle kaadetaan alkoholia niin paljon että kaikki peittyy. Reilu puoli litraa meni tällä kertaa. Annetaan maustua pari viikkoa ja ravistellaan ajoittain. Kun alkaa olla valmista, siivilöidään mausteet ja raparperit huolella pois ja makeutetaan desilitralla sokeria. Lopputulos oli sekä onnistunut että pieni pettymys. Maku on kivennäisveteen sekoitettuna oikein raikas ja miellyttävä, raparperi ja vanilja tuntuvat selvästi mutta varsinainen katkeron maku on aika vaisu. Mainio kesäjuoman pohja silti, mutta ensi kerralla pitää miettiä mistä saisi lisää happamuutta ja katkeruutta. Jossain ohjeissa laitetaan sitrushedelmistä valkoistakin osaa mukaan mutta se hiukan epäilyttää, pitänee kokeilla varovaisesti. Toinen suunnitelmani on tilata Kiinapuun, Cinchona pubescens kuorta eli ”cinchona bark” -rouhetta jostain nettikaupasta. Kyseessä on sama kasvi josta  Tonic -vesi saa makunsa. Kotitekoinen tonicvesi on toki myös suunnitelmissa, voisi kehitellä sen täydellisen gin & tonicin…

 

Valmis seos saa makuuntua muutaman viikon hämärän kaapin suojissa.

Valmis seos saa makuuntua muutaman viikon hämärän kaapin suojissa.

 

3 comments to Raparperikatkero

  • Petteri Räyhin

    Kiinanpuunkuoren kanssa kannattaa olla varovainen, kiniiniä on kuitenkin suurissa pitoisuuksissa myrkyllistä. Perus-schweppesissäkin sitä on niin paljon, että juomalla 1,5-2l päivässä parin päivän ajan saa korvat soimaan ja kuulee mielenkiintoisia ”äänihallusinaatioita”, testattu on henkilökohtaisesti! 😉

    Ja vaniljatangossa aromit ovat niissä pitkissä säikeissä, ei siemenissä.

    Mutta ettei mene aivan saivarteluksi, niin täytyy kehua blogia ja tekstejä; hyvää settiä!

  • vastahanka

    Pitänee tutustua tarkemmin kiinanpuun käyttöön ja annosteluun ennenkuin valmistaa gintonicit toisesta ulottuvuudesta.

    Tuo vaniljajuttu olikin uutta minulle… Mutta taitaa niitä säikeitä irrota myös siemeniä kaavittaessa mukaan, sen verran tuhti vaniljan aromi irtoaa vaikka vaniljakastiketta tehdessä kun rapsuttaa vaniljapötkön sisällön sekaan 🙂

    • Petteri Räyhä

      Käsittääkseni vaniljansiemenet rapsutetaan mukaan tuotteeseen osin siksi, että ennenvanhaankin tehtiin niin ja nykyään siksi, että pöljäki näkee, että tuotteessa on ehtaa vaniljaa. Pääasia on kuitenkin, että palon viiltää auki ja vähän murskaa sitä.

Leave a Reply